Physiotherapy treatment no. 2

Nickyllä oli tänään toinen fysioterapia hoitokerta syyskuussa sattuneeseen selkäydininfarktiin. Tuosta "kaiken muuttavasta" -päivästä tulee kuluneeksi jo kaksi ja puoli kuukautta. Tähän aikaan nähden Nicky on parantunut aivan loistavasti! Paremmin ei oikeastaan asiat voisi olla. Selkäydininfarktista toipuminen voi viedä jopa puoli vuotta, eikä siltikään koira välttämättä palaudu aivan täysin ennalleen. Nickyn kohdalla meillä on ollut onni mukana ja arki on palautunut lähestulkoon ennalleen. Lenkkeilemme nykyään aivan normaalisti. Ainoastaan selkä- ja vatsalihakset ovat vielä hieman heikommat, mutta syvien lihasten kuntouttaminen ja vahvistaminen jatkuu edelleen fysioterapeutin antamilla jumppaharjoituksilla.

Tällä kertaa fysioterapiassa ei ollut vesijumppaa, vaan Nicky pääsi pöydälle käsiteltäväksi. Nickyllä on aina ollut taipumusta lihaskireyksiin, mutta selkäydininfarktin ja lihasheikkouden myötä jumit ovat vähän pahentuneet. Siispä fysioterapeutti Elina Karhumäki kävi huolellisesti läpi etenkin koko selkärangan aluetta. Erityisesti lannerangassa oli todella kireää, ja käsittely tuntui Nickystä ajoittain epämiellyttävälle. Pahimpiin kohtiin Elina laittoi laseria helpottamaan suurimpia kireyksiä. Myös Nickyn oikeaan ranteeseen (nivelrikko) laitettiin käsittelyn lopuksi laseria hoitamaan aluetta.

Nicky in autumn 2008.

Nicky on kaikenkaikkiaan tällä hetkellä todella loistavassa kunnossa tilanteeseen nähden. Iloinen, aktiivinen ja reipas. Vauhtia ja energiaa on tullut selvästi lisää ja elämänilo paistaa taas koirasta. Toki myös Nickyn laihtuminen on tehnyt suorastaan ihmeitä. Olemme vihdoin myös päässeet Nickyn kanssa optimipainoon, jossa täytyisi sitten vain pysyä..

Tällaista tällä kertaa!

Nicky in autumn 2008.

Today we had our second physiotherapy treatment with Nicky. As you might already know, Nicky had that spinal cord infarction in September. Nicky has recovered very well considering the time, two and a half months. Recovering from the spinal cord infarction may take six months. And still it won't fully recover.. But we have been so lucky with Nicky that he is alright now! Our everyday life is quite similar than it was before that infarction. Just Nicky's abdominals and back muscles are a little weak. But we continue with those exercises physiotherapist gave us.

At this time we didn't have hydrotherapy but our physiotherapist Elina Karhumäki handled Nicky's muscles well. Especially muscles witch are near the spine. The whole area was tight, particular in the lumbar part. Elina used laser to spots which were too sore to handle with hands first. Also Nicky's right wrist (osteoarthritis) were treated by the laser.

In overall Nicky is doing very well and he's in excellent condition. He's happy, active and alive. When you are looking at Nicky you can see joy of life shining through of him. And also that Nicky's weight-loss has done miracles. We have finally crossed to the finish line and he is in optime weight. It hasn't been easy journey for us because Nicky just LOVE the food so much. But finally we get there and I couldn't be hapier!

It is suspicious...still.

Juuri päästiin kotiin Roin silmätarkastuksesta, eikä vuodentakaisen diagnoosin kanssa olla edelleenkään yhtään sen viisaampia. Viime vuonna Roilla todettiin oikeassa silmässä epäilyttävä katarakta. Jo silloin eläinlääkäri Sanna Elfing sanoi muutosten olevan epätyypilliset ja voisivat sopia hyvin esimerkiksi jonkin tamaturman aiheuttamaksi. Mitään varmaa tietoa mahdollisesta silmävammasta ei ole. Ainoastaan Roin jostakin (mahdollisesti metsästä) saama palkeenkieli, jossa nykyään ikään kuin muistona kasvaa valkoista karvaa.

No, tänään saimme kuitenkin saman diagnoosin kuin viimeksi. Katarakta: epäilyttävä. Linssin samentuma oli pysynyt täysin ennallaan, eikä mitään muita muutoksia ole kummassakaan silmässä. Mutta koska sääntöjen mukaan tällaisissa tapauksissa mahdollisia muutoksia täytyy seurata tarpeeksi pitkään, saimme edelleen epäilyttävä-tuomion. Uusinta silmäpeilaus on taas vuoden kuluttua, ja mikäli siihenkään mennessä ei mitään muutoksia ilmaannu, saamme terveen paperit.

Toivottavasti tuo oikean silmän samentuma pysyisi tuollaisena, eikä olisikaan mahdollinen katarakta. Joka tapauksessahan tällainen taudin ilmaantuminen ja eteneminen olisi kaihille hyvin epätyypillinen. Mutta vuoden päästä ollaan viisaampia! Odottavan aika on pitkä..

Today morning we had re-eye-examinations with Roi. One year ago the vet Sanna Elfing found suspicious cataract on Roi's right eye. Last year already Elfing said that those changings were atypicals and they could be caused by some kind of accident. Unfortunately it is unpossible to say for sure if there has been some accident which has harmed the eye.

Well, today we got exactly the same diagnosis than we got year ago. Cataract: suspicious. Sanna Elfing said that the changings had stayed all same. And any other changings didn't found. But because the rule says that those abnormal changings needs to be monitored long enough to be said for sure either it's or it's not that disease. We will have our re-examination in 12 months. And if then there doesn't found any new changings we will get diagnosis cataract-free.

So lets we all hope that Roi's right eye will stay like it is now (or that lens opacity will completely disappear) and it won't be cataract or any other eye disease as well. Anyway in this case appearance of cataract would be very abnormal. But in 12 months we'll be wiser!

The First touch with searching

Olimme eilen ensimmäistä kertaa hakumetsällä Roin kanssa. Tämä tutustumiskerta kuului meidän tokon alkeiskurssiin, joka nyt siis eilen tuli myös päätökseensä.

En ole alkeiskurssin treeneistä blogiin kirjoitellutkaan. Saimme kurssilta perus eväät tokon treenaamiseen. Kurssin aikana opettelimme pääasiassa tokon alokasjuttuja: seuraamista, peruasentoa, liikkeestä istumista/seisomista/maahanmenoa, hyppyä sekä noutoa.. Meidän kohdallamme nouto on tällä hetkellä vaiheessa "tutustutaan kapulaan". Vaikka Roi leikkii leluilla ja lenkeillä kantaa keppejä yms. suussaan, niin jostain syystä noutokapulan suuhun ottaminen saati kantaminen ei tunnu mielekkäältä. Tämä vaatii kärsivällisyyttä, mutta eiköhän me vielä saada noutokin sujumaan!

Ohjattuihin tokotreeneihin tulee nyt taukoa, mutta tarkoitus olisi alkuvuodesta päästä taas jatkamaan ryhmässä. Siihen asti harjoitellaan itsenäisesti tähän astisia asioita ja haetaan suoritusvarmuutta. Ainoastaan hyppyä ei päästä itsenäisesti harjoittelemaan tokoesteen puuttumisen takia..

Mutta sitten niihin eilisiin hakutreeneihin! Meitä oli paikalla neljä koirakkoa, joista yhdelle koiralle haku oli jo entuudestaan jonkin verran tuttu. Muille kolmelle haku oli vieras ja uusi juttu. Kävimme ensin porukalla tallaamassa harjoitusaluetta, jonka jälkeen yksi koira kerrallaan pääsi harjoittelemaan. Jokaiselle tehtiin kolme lähetystä niin, että näki minne maalimies meni namirasian kanssa. Ja sitten maalimies tuli koiraa syötellen takaisin metsästä. Me oltiin Roin kanssa vuorossa toisina. Kaikki kolme lähetystä sujuivat aivan loistavasti, ei mitään parannettavaa! Ja mikä oli ilo huomata, Roi nautti ja tykkäsi maalimiesten hakemisesta, eikä yhtään ollut varautunut maalimiehiä kohtaan. Hienoa! Ehkä hausta tulee meidän uusi harrastuslaji, kunhan vain päästään johonkin treeniporukkaan mukaan.

Lopuksi vielä, koska yksi ryhmäläinen ei päässyt paikalle, otin myös Nickyllä yhden nopean treenin. Koska ei olla tosiaan useampaan vuoteen Nickyn kanssa hakuiltu, annoin sen aluksi vähän nähdä, minne päin maalimies oli menossa. Maalimies löytyi ilman mitään ongelmia ja ilmaisukin onnistui loistavasti; kaikki sovitut 10 haukkua tuli tosi hyvällä rytmillä.

An old picture of Nicky's training.

Beautiful Finnish Nature in pictures

 

Long-awaited Herding training

Nyt on meidän ensimmäiset ns. viralliset paimennustreenit takana! Enää ei harmita tippaakaan, että jäi tämänpäiväinen näyttelykin meidän osalta väliin. Roi oli ilmoitettu Tuuloksen ryhmänäyttelyyn, mutta koska korvatulehdus pääsi uusiutumaan, ei doping-sääntöjen takia voitu kehään tulla. Saatiin puhtaat paperit kyllä jo keskiviikkona, mutta meidän kannalta liian myöhään. Pääasia kuitenkin, että on korvatulehdus saatu kuntoon, eikä tarvitse enää kiusata Roita korvatipoilla. Eli näin näyttelyt vaihtuivat paimennukseen! ;)

Auto starttasi aamulla kahdeksan aikoihin ja suunta kohti Lopea. Tänään olikin paimennustreeneissä "pellon päättäjäiset" ja kouluttaja-Virpi oli tuonut meille paljon hyviä herkkuja. Lampaat lähtevät kerintään ja kohti talvitiloja. Seuraavat paimennustreenit pidetäänkin sitten jo eri paikassa.

Pääsimme tällä kertaa kaksi kertaa lampaille, ja molemmilla kerroilla saatiin aikaan erittäin hyvät harjoitukset. Ensimmäisellä kerralla aloitettiin koira kytkettynä liinaan ja muistuteltiin vähän, että mitä täällä pitikään tehdä. Hetken päästä Roi päästettiin irti ja toisella kerralla Roi olikin irti heti alusta pitäen. Tänään harjoiteltiin suunnanvaihtoa, joka tuotti itselleni aluksi suuria vaikeuksia. Koira ei saisi hakeutua ikinä ohjaajan selän taakse, vaan sen täytyisi pysyä lauman takana, kun lauma on ohjaajalla. Jatkossa minun täytyy keskittyä erityisesti rauhoittamaan oma elekieleni ja kepin käyttö, eli tietynlaista jämäkkyyttä ja rauhallisuutta lisää. Loppua kohden kyllä aloin itsekin tajuamaan kepin käytön, miten sen kanssa tulisi oikeasti toimia. Ja heti alkoi koirakin tehdä oikeita asioita.

Roi toimi taas todella hyvin ja rauhallisesti, joten sain keskittyä omaan liikkumiseeni ja ohjaukseeni. Koirahan kyllä työskentelee oikein mallikkaasti, jos vain itse osaisin toimia kepin kanssa niin, etten antaisi ristiriitaisia käskyjä tai signaaleja.. Virpi meidän työskentelyä kehui, että vasta-aloittelijoiksi työskentely sujui hyvin. Roilla on lampaiden kanssa erittäin hyvä itsehillintä ja se pitää hyvän etäisyyden lampaisiin koko ajan.

Kotiin saatiin ohjeiksi alkaa harjoittelemaan paimennuksen maahanmenoa ja pysähdystä. Eli aivan eri käskysanoilla kuin tokossa tai jossain muualla. Näitä nyt aletaankin sitten työstämään seuraavaa paimennuskertaa varten. Paimennuskerrat meille tulee jäämään melko vähiin pitkän välimatkan takia. Mutta realistisesti voisi ajatella, että kerran kuukaudessa jos päästäisiin lampaille, niin se olisi jo ihan hyvä.

Preparing for winter

Niin se vain alkaa kesä olemaan takana päin. Syksy on tullut kohinalla, vaikka vielä viikko sitten sai nauttia auringonpaisteesta ja lämmöstä - miltei kuin kesällä. Nyt kuitenkin puiden lehdet ovat vaihtaneet värinsä kauniin ruskan sävyihin.

Syyskuu on myös perinteisesti kesämökin laittamista valmiiksi tulevaa talvea varten. Yöt ovat jo sen verran kylmiä, ettei kukaan ole enää innokas yöpymään maalla. Edellisviikolla pihakalusteet ja -keinut siirtyivät sisätiloihin. Tällä kertaa vuorossa oli veneen kaataminen ja tyhjentäminen.

Koirat olivat taas onnessaan päästessään maalle, erityisesti Roilla piisasi leikkihaluja. Nicky laittoi tuttuun tapaansa pihan kävyt kuriin ja nuhteeseen. Mökkireissut ovat vielä Nickylle melko raskaita, eikä jaksa koko aikaa osallistua puuhasteluun. Nicky olikin itse omatoimisesti hypännyt auton auki olevaan takakonttiin omalle paikalleen lepäilemään.. Voi meidän pappaa! Tällä kertaa tosin kävimmekin mökillä vain pikaisesti. Saimme juuri oikeaan aikaan hommat valmiiksi ja kahvikupit juotua, kun järven yli alkoi lähestyä sadealue.

Kuluneella viikolla trimmasin Nickyn ruokottoman näköiseksi päässeet tassut siisteiksi syksyn tulevia kurakelejä varten. Ehkä toivoton yritys säästyä sisälle kertyvistä kura- ja hiekkakasoista. Roin tassut on vielä suhteellisen siistit kesän näyttelyiden jäljiltä, mutta Roi pääsee kyllä myös saksien alle vielä tässä lähiaikoina.

 

Meidän paimennuskoulutuksen tilanne on myös selvinnyt. Eli pääsemme Roin kanssa paimentamaan lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna Lopelle Niemisen Virpin oppeihin! Toivotaan nyt vain, että päästään myös jatkamaan tämän harrastuksen parissa läpi talven, ainakin jossakin määrin.

Blog gets a new look!

Edellinen blogin ulkoasu ei ehtinyt kauaa olemaan. Tykkäsin siitä, koska se oli erilainen, mutta valitettavasti se ei toiminut kunnolla.. Tästä syystä olenkin viettänyt tänään vapaapäivääni kyhäillessä blogille uutta ulkonäköä. Ja vihdoin voin iloisena todeta sen olevan valmis! Päivän aikana tuli kokeiltua jos jonkin näköistä ja väristä versiota, mutta tähän lopulta päädyin.

Toivottavasti tämä blogin ulkoasu toimii ja sitä on myös mukava lukea! Palautetta saa antaa, erityisesti jos toimivuuden kanssa ilmenee ongelmia!

Mutta sitten taas meidän kuulumisiin. Nickyn kanssa on tällä viikolla siirrytti jo hieman pidempiin lenkkeihin, ajallisesti noin 15-20 min. Innoissani erehdyin maanantaina lähtemään meidän normaalille aamulenkille, ja kyllä siinä meinasi koiralle väsy iskeä kesken matkaa. Onneksi kannustuksen saattelemana pääsi kuitenkin omin jaloin kotiin asti! Nyt olen sitten malttanut pitää lenkkimatkan maltillisempana, vaikka Nickyllä alkulenkistä intoa ja vauhtia piisaakin.

Roin "tokokurssin" oli määrä alkaa eilen, mutta minun suureksi harmiksi aloitus siirtyi ensi viikolle. Olin jo niin odottanut sitä, että päästään vihdoin aloittamaan ohjatut koulutukset ja saadaan meidänkin tokoura vihdosta viimein alkuun. No, ei auta kuin kasvatella intoa vielä viikon verran..

Paimennuskouluksen tilannetta meillä Tampereen lähiseuduilla olen myös selvitellyt. Pirkanmaan aluevastaavan mukaan koulutusta ei kuitenkaan tällä hetkellä järjestetä ns. aloittelijoille tai ei-tilallisille lähialueella. Laitoinkin seuraavaksi viestiä Aitopaimenen Virpille, jonka opeissa viime lauantaina olimme! Hän järjestää paimennuskoulutusta Lopella, jonne on Tampereelta matkaa hieman vajaa puolitoista tuntia. Toivottavasti nyt tärppää ja saamme aikataulut sopimaan yksiin, jotta saadaan myös paimennuskoulutus starttaamaan. Voi tätä innostuksen määrää! :)

There is an old picture of me and Nicky competing in class 1! I'm really missing that feeling.

The previous layout of the blog was nice but unfortunately it wasn't working so well, atleast every time. So today I have spend my day off to making the new out-look to our blog. I have tried every different kind of layouts during the day, but now it's finally ready to be published!

I hope this layout will work well and that it would be nice read to as well! I would be happy to get some feedback from you our readers, specially if there is any kind of problems with using our blog or it won't work right!

But then to our latest news. This week we have started to take Nicky to really walks, about 15-20 minutes. On Monday I did a mistake and took Nicky to our normal morning jogging. Althought Nicky was with good energy at the beginning he turned tired in the middle of the journey. Luckyly he was able to walk home on his own feet, with my massive encouragement of course.

Roi's "obedience" course was supposed to start yesterday but unfortunately it will start until next week. I was so ready for the this week but I guess there are any other options than increase my enthusiasm for the next week.

And I am also with positive mind that we are able to start herding training this autumn! Unfortunately there are any courses for amateurs in the nearby. But I took a contact with the trainer who we had on Saturday in Somero. She is organizing trainings about an hour and half away from place I'm living. So it would be cool if this will work out! How could anyone be that excited like me right now!?

New experiences

Lauantaina oli Demssin kasvattipäivät, jotka järjestettiin tänä vuonna Somerolla Woollandiassa. Otin tällä kertaa mukaan vain Roin, Nickyn jäädessä kotiin vielä toipumaan. Päivä vietettiin mukavien ihmisten, hyvän ruuan ja tietysti koirien ja paimennuksen parissa. Aivan mahtava päivä!

Päästiin jokainen lampaille kolme kertaa, pennut kaksi kertaa. Ja koska mukana oli monta koirakkoa, päivä oli pitkä. Onneksi meitä helli koko päivän ihana auringonpaiste ja lämmin ilma, joten odottelukin sujui mukavissa tunnelmissa. Itse en ole ikinä päässyt kokeilemaan paimennusta, joten olin innoissani katselemassa ja myös kokeilemassa, miltä tämä laji tuntuu. Myös Roille lampaiden näkeminen oli ensimmäinen kerta, joten en oikein tiennyt, mitä tuleman pitää.

Yllätyksekseni Roi oli suorastaan itse rauhallisuus lampaiden kanssa, eikä kertaakaan yrittänyt purra tai hyökätä! Kouluttaja Virpi Nieminen sanoikin heti ensimmäisen kierroksen jälkeen Roilla olevan erinomainen itsehillintä. Jo toisella kerralla Roi pääsi irti liinasta ja Virpi lykkäsi minulle kepin käteen. Täytyy myöntää, että oma liikkumiseni lampaiden seassa oli enemmän tai vähemmän hakusessa. Pystyssä pysyminen neljän lampaan keskellä ei ole niin helppoa! Roi kuitenkin ymmärsi jujun heti ja työskenteli rauhallisesti koko ajan. Taitava juniori!

Kolmannella ja viimeisellä kerralla päästiin jo laitumelle ison lammaslauman kanssa. Roi keskittyi edelleen hommaan hienosti, vaikka päivä oli ollutkin todella pitkä ja uuvuttava. Roi pääsi ottamaan lyhyitä ajoja, joissa harjoiteltiin maahanmenoja. Itsehillintä toimi edelleen hienosti, vaikka parhaillaan ajoissa oltiinkin todella lähellä lampaita. Myös suunnanvaihdokset sujuivat hienosti ja keskittyminen oli loistava!

Paimennuskärpänen pääsi puraisemaan minua kunnolla! Nyt olen yrittänyt selvittää lähialueiden paimennuskoulutustilannetta. Toivottavasti tärppää, että päästäisiin lampaille vielä tänä syksynä! Ainakin Somerolle olemme Roin kanssa kuulemma tervetulleita, jollei matka ole este. Heillä on siellä mahdollisuus päästä myös talviaikaan halliin sisätiloihin harjoittelemaan.

First physiotherapy treatment

Nickyn paraneminen ja toipuminen on sujunut erittäin hienosti. Kotona Nicky on melkein kuin ennenkin. Ulkoillessa huomaa sitten selvemmin Nickyn vielä hieman töpöttävän kävelyn ja ajoittaisen hoipertelun. Ulkoisesti ainoa eroavaisuus aikaisempaan on selän notkoisuus. Eli selkä antaa vähän myöden, lihasheikkoutta.

Tänään oli meidän ensimmäinen fysioterapiakäynti koskien selkäydininfarktin hoitoa. Meidän luottofysioterapeutti on Partola-keskuksessa vastaanottoa pitävä Elina Karhumäki. Nicky on ennenkin käynyt hänen hoidossaan, joten paikka oli meille entuudestaan tuttu. Elina myös tiesi ja tunsi Nickyn hyvin, mikä helpotti asioita huomattavasti.

Nickylle oli tälle ensimmäiselle kerralle suunniteltu. Ensimmäistä kertaa ikinä näin itsekin, miten koiran vesiterapia/vesiliikunta toimii! Oli kyllä mukava kokemus, ainakin minulle. Mutta oikein mallikkaasti Nickykin käveli altaassa ja oli kuin kotonaan. Askeleetkaan eivät laahanneet missään vaiheessa. Vesikävelyä mentiin hieman reilu 10 min, mikä oli Nickylle kyllä erittäin hyvä suoritus! Tähän asti meidän lenkit ovat olleet noin 15 min kerrallaan, ja vesiliikunnan kuormittavuus on noin kolme kertaa normaaliliikuntaa suurempi. Mutta oli Nicky kyllä väsynytkin tuon jälkeen. Jaksoi kuitenkin hienosti tehdä vielä muutamia jumppaliikkeitä, joita Elina meille näytti. On tuo vaan reipas!

Koska Nicky on selkäydininfarktipotilaaksi parantunut hirmuisen hyvin, eikä mitään halvaantumisoireita ole, pystymme Elinan antamien jumppaohjeiden avulla kuntouttamaan Nickyä hyvin omatoimisesti. Sovimme, että seuraava käynti olisi vasta noin kolmen viikon päästä. Toki, jos muutoksia huonompaan tässä välissä tulee, menemme ehdottomasti jo aikaisemmin.

Olen kuitenkin erittäin positiivisin mielin Nickyn kuntoutuksen ja kuntoutumisen kanssa. Vahvasti uskon, että kun vain tehdään annetut harjoitteet kunnolla, Nicky tulee kuntoutumaan hyvin.

Finally got the Diagnosis

Tänään aamulla kahdeksan aikaan auto starttasi kohti Vantaan Myyrmäkeä ja Eläinsairaala Aistia. Löysin navigaattorin opastuksella oikeaan paikkaan heti ensimmäisellä yrittämällä, mistä olin ehkä hieman ihmeissäni. Pääkaupunkiseudun jatkuvat tietyöt saavat minut aina sekaisin ja melkeinpä poikkeuksetta tuleekin kerran ajettua vikasuuntaan..

Aistissa odoteltiin ensin vähän aikaa omaa vuoroa, mutta sitten päästiin hoitohuoneeseen. Eläinlääkärinä oli englantia puhuva Mindaugas Rakauskas, joten meille oli varattu myös oma tulkki. Onneksi, sillä eläinlääketieteen terminologia ei minulla englannin kielelle oikein taivu.. Alkuhaastattelujen ja tutkimusten jälkeen eläinlääkäri antoi meille kaksi vaihtoehtoa, kuinka jatkaa. 1) jäädä seuraamaan tilannetta ja tilanteen kehittymistä, ja mikäli Nickyn tila pysyy ennallaan/huononee, otetaan tarkemmat tutkimukset. Tai sitten 2) röntgenkuvat vatsa- ja rintaonteloista sekä magneettikuvat päästä ja niskasta. Tässä vaiheessa soitin isälleni, ja yhdessä päädyimme lopulta jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Niinpä Nicky jäi klinikalle ja minut lähetettiin pois tutkimusten ajaksi. Vietin sitten pari tuntia läheisessä kauppakeskuksessa, Myyrmannissa.

Rinta- tai vatsaontelosta ei löytynyt merkittäviä muutoksia. Myös pään magneettikuvat olivat kaikinpuolin ok. Mutta sitten varsinainen ns. ongelma olikin kaularangan alueella. Muutama välilevy kaularangan alueella oli vähän rappeutunut, mutta tämä on ihan normaalia ikääntyvälle koiralle. L4-5 tasolla oli havaittavissa värimuutoksia selkäytimessä (magneettikuvauksen varjoaine). Varsinainen diagnoosi on selkäydininfarkti L4-5 tasolla.

"Selkäydininfarkti aiheutuu yleensä siitä, että pieni määrä välilevymateriaalia liikkuu normaalilta paikaltaan ja joutuu verenkiertoon selkäytimen valtimossa. Jossain vaiheessa tämä aiheuttaa tukoksen ja verenkierto häiriintyy. Tämä aiheuttaa selkäytimen toimintahäiriön ja oireita halvaantumisesta."

Olen niin helpottunut, että nyt vihdoin tiedetään, mistä Nickyn kohtaus oikeasti johtui. Enää ei tarvitse epäillä tai pelätä pahinta. Lääke- tai leikkaushoitoa selkäydininfarktin hoitoon ei tarvita, joten jatketaan normaalia elämää. 2-3 kk ollaan rauhallisemmin ja vältetään liukkaita alustoja, portaita ja muita esteitä. Seuraavaksi tarviikin alkaa varailemaan fysioaikoja!

Aisti oli kyllä kaikin puolin erittäin mukava ja lämminhenkinen paikka! Ja osaava ja ammattitaitoinen henkilökunta. Voin kyllä ehdottomasti suositella kaikille. :)

Today morning around 8 am I started car and the journey to Myyrmäki, Vantaa could begin. We wated our turn in the Animal hospital AISTI because we arrived there so early. The vet Mindaugas Rakauskas spoke English only so fortunately I had an own translator for me. I do understand English pretty well but my vocabulary of veterinary medicine terminology is too poor for a good communication.

Vet examine Nicky and nothing special found without any accurate examinations. So the Vet gave me two options how to go on. 1) Stay following development of the situation. And if Nicky is getting worse or stay like now we'll do more accurated examinations. Or the option number 2) took x-rays of abdominal and chest cavities. And MRI of Nicky's head and neck. At this point I phoned to my dad and together we end up with second option. So Nicky stayed at the clinic and they send me away for a couple of hours. I spend those two hours shopping in the shopping center next to the AISTI.

In the end the diagnosis was infarction in the spinal cord, near cervical spine L4-5. I'm not going to explane that more specifically in English because like I said my this kind of vocabulary is too poor. But we will continue our life like earlier, we don't need to change anything in our lives. Only a couple of months Nicky should be calm and avoid rage too much. And the physiotherapy is the best threatment for these kind of illness. There is no help from any medicines or surgeries.

I'm just so relieved that now I finally now what caused that terrible episode on 1st September. Now I don't have to think about it all the time and try to figure it out what is all about.

Autumn is coming

The most beautiful view.

Leaves have already changed their colour.

Nicky in his favourite action. As always.

Koirat pääsivät tänään ulkoilemaan mökille kauniiseen ja lämpimään syysilmaan. Syyskuu on alkanut meillä Suomessa kyllä aivan poikkeuksellisen hyvissä keleissä, toivottavasti jatkuu samanlaisena!

Nickylläkin oli energiaa ja vauhtia vaikka kuinka. Yritin epätoivoisesti menoa vähän hillitä, mutta eihän se auttanut. Sinkoili vaan joka suuntaan ja ai että oli hauskaa! Viikon kestänyt lepo on selvästi tehnyt tehtävänsä ja alkaa elämä taas voittaa. Kehonhallinta on parantunut huomattavasti ja on kotonakin jo nojatuolille hypännyt makoilemaan.. Pienellä varauksella vielä tuota touhua katselen, kun edelleenkään ei ole tietoa, mikä Nickyllä on tai oli. Toivon mukaan ylihuomenna saadaan tähänkin asiaan vihdoin selvyys, kun lähdemme visiitille Vantaalle tarkempiin tutkimuksiin.

Roin kanssa ilmoittauduttiin vihdoin "toko" kurssille. Olemme käyneet Taina Auran pitämän alkeiskurssin joskus aikoinaan, mutta nyt sitten jatkamme jatkokurssille. Meidän piti aloittaa kyseinen kurssi jo kesän alussa, mutta silloin omat niin epäsäännölliset työni estivät tämän. Nyt on elämä ja aikataulut sen verran rauhoittuneet, että pääsemme aloittamaan harrastuskuviot. Tähän asti Roi on elänyt ja ollut ns. kotikoirana ja opetellut arkijuttuja kotosalla. Intoa ainakin riittää vaikka kuinka! Ehkä mekin vielä joskus pääsemme siihen vaiheeseen, että uskaltaudumme ihan kisa-areenoillekin.

We were at summer cottage today and were allowed to enjoy that very beautiful and warm weather. In September there has been exceptionally warm and good, in every way, weather in Finland. Hope it will continues like this!

I haven't told you in English before what happened to Nicky on last Sunday. But I am now, shortly. Well, I was outside with dogs and everything was going as usuall. But then, nothing expected, Nicky fell on his side and his eyes were enlarged like he would have seen a ghost. I thought he would die in my arms. After a little while he could rise his head but he couldn't walk at all. So there was any other option but carry Nicky to the home and car. Then we (I and my mom) phoned to the vet that we are on our way coming there.

In the examination room Nicky took his first, shaky steps. The vet did all basic examinations but any reason to that "scene" didn't find. So we left home. Nicky hadn't any problems with eating or drinking. On Tuesday we have more accurated blood tests but anything hasn't wound still. Everything has been as normal as it could be. Well, Nicky has been much, much better now and he can walk and run pretty well. He has even jumped on our armchair! Still he is a bit shaky and unstable in back and his topline isn't as straight as it have been before. We are going to neurological examination on Tuesday 10th September to Vantaa, Finland. Hope we are wiser then than we are now.

And we are finally about to start our obedience course with Roi. We were supposed to start that course already in the early summer but unfortunately I had so irregular working schedule back then. But now I'm vert excited and hope some day we will be in that point that we would start competing in obedience. So thumbs up for us! 

Match show training

Meidän on Roin kanssa pitänyt mennä match showhun jo jonkin aikaa, mutta aina on sattunut olemaan samaan aikaan jotain muuta ohjelmaa. Tänään on kuitenkin koko päivä vapaa, joten lähdettiin treenailemaan näyttelykäyttäytymistä. Hyvä, että Roikin saa vähän muuta tekemistä. Kulunut viikko on pyörinyt enemmän tai vähemmän Nickyn ympärillä..

Mätsäri pidettiin Lielahten Mustin & Mirrin pihassa, oli kyllä paikkana tosi mukava ja rauhallinen! Ei olla nyt viime viikonlopun Tampereen ryhmänäyttelyn jälkeen uhrattu ajatustakaan näyttelytouhuille, joten muutamat seisotukset ja juoksupätkät otettiin ennen kehien alkua, ihan vain varuiksi. Tämän päivän teemana oli siis juoksuharjoittelu. Ja nimenomaan saada Roi juoksemaan niin, ettei ottaisi koko ajan minuun kontaktia: juoksisi enemmän rodunomaisesti, pää alhaalla.

Parikilpailussa meillä oli vastassa nuori tanskandoggi. Koirien välinen kokoero oli siis valtava. Juostessa Roi vilkuili vähän väliä takana tulevaa jättiläistä, eikä juoksu tästä johtuen ollut kovin puhtaan tai kauniin näköistä. Tuomari kuitenkin antoi meille punaisen nauhan. Itse en tähän ensimmäiseen esiintymiseen ollut kovin tyytyväinen. Parannettavaa siis jäi punaisten kehään. Onneksi tänään ei ollut kovin suuri osanottajamäärä, kauniista säästä huolimatta, joten aika meni joutuisasti kehän laidalla istuskellen. Roi malttoi hyvin ja otti rennosti (välillä jopa tassut kohti taivasta) ympärillä olevasta hälinästä stressaamatta.

Punaisten kehässä juostiin ensin kaikki kehä ympäri, jonka jälkeen tuomari poimi neljä parasta - myös meidät! Juostiin nelistään ympäri monta kertaa ja kertaalleen otettiin yksittäin myös edes-takaisin. Roi juoksi oikein nätisti, erityisesti edes-takaisin meni oikein mallikkaasti. Punaisten loppukehä kesti melko kauan, ja seistessä alkoi Roin kärsivällisyys olla jo koetuksella. Seisoi kuitenkin hienosti loppuun asti, kun vähän rapsuttelin välillä. :) Lopulta meille sijoitukseksi punaisten 4.

Olen Roin esiintymiseen erittäin tyytyväinen. Juosku kulki viime viikonloppuun nähden hyvin. Selvästi auttoi, kun jätin namit kehästä pois (melkein kokonaan). On se vaan taitava! Tästä on oikein hyvä jatkaa. Seuraavaan ja samalla meidän tämän vuoden viimeiseen näyttelyyn on nyt noin kuukauden verran aikaa treenailla.

While waiting for the neurological examinations

Nickyn tiistain verikokeiden tulokset tulivat eilen. Ei edelleenkään löytynyt syytä sille, miksi Nicky sai kohtauksen tai miksi liikkuminen (tai seisominen) on edelleen huteraa ja holtitonta. Punkkivälitteisten sairauden tulos oli negatiivinen ja kilpirauhasarvot täysin normaalit.

Olen soitellut Eija-kasvattajan kanssa ja me molemmat olemme yrittäneet miettiä syytä tai selitystä. Toistaiseksi ei vielä mitään. Tänään aamulla soitin sitten Eläinsairaala Aistiin ja kyselin seuraavia vapaita aikoja tarkempiin neurologisiin tutkimuksiin. Saimmekin ajan jo ensi viikon tiistaille 10.9. Onneksi minulla sattuu olemaan koulussa sellainen päivä, että pääsen lähtemään Nickyn kanssa Vantaalle. Tuohon reissuun täytyy varata kuitenkin koko päivä aikaa, vaikka meille aika onkin varattuna aamupäivälle.

Eilen illalla minulla oli taas niin kovin synkkä hetki ja kaikki tuntui jo menetetyltä. Silmätkin olivat aamulla aivan turvoksissa eilisen jäljiltä. Onneksi tänään on ollut taas parempi päivä, sekä itsellä että Nickyllä. Ehkä Nicky haluaa nyt vain näyttää minulle, että kyllä hän pärjää. Oli aamulenkilläkin jo kovin innokas ja otti jopa muutaman pikaisen spurtinkin! Häntäkin alkaa jo nousta sille totutulle Nicky-tasolle - ihanaa! Varmaankin ensimmäisen kerran ikinä olen iloinen tuosta liputtavasta hännästä! :) Liikkuminen on edelleen hoippuvaista, mutta ajoittain parempia merkkejä on havaittavissa. Nicky on välillä jopa alkanut leikittää Roita, mutta olen yrittänyt vähän toppuutella meidän toipilasta, ettei ihan liikaa vielä kuitenkaan innostu meuhkaamaan.

Nyt ollaan vielä viikonlopun yli ihan rauhakseen ja toivottavasti tiistain jälkeen ollaan viisaampia jatkon ja mahdollisen tulevan kuntoutuksen suhteen.

Ps. Eilen huomasin, että Roin sama, tulehtunut korva on taas ärtyneen oloinen ja eilen vielä täynnä tummaa töhnää. Vielä ei kuitenkaan aloiteta antibiootteja. Putsataan aamuin illoin ainakin näin aluksi ja katsotaan sitten maanantaina uudestaan, tarvitseeko varata aika lääkäriin. Kyllä yksi koira riittäisi, jonka kanssa täytyy eläinlääkärissä ravata.. Ja se yksikin on jo liikaa.

Always will be my baby

Tänään olen katsellut koneeltani Nickyn vanhoja pentukuvia. Voi että, miten pennut voivatkaan olla niin suloisia! Meidän 8,5 v. Nicky on jo ihan vanhan herran näköinen, ainakin kun vertaa tuohon meidän energiapakkaukseen Roihin..

Sitten taas Nickyn vointikuulumiset. Eli päivä päivältä pientä parannusta on, mutta tuo takapää on edelleen ihan vempula.. On kuitenkin piristynyt noin muuten hirveästi. Tänään ulko-ovella oli vastassa ja huomattavasti innokkaampi koira, kuin parina aikaisempana päivänä. Myös takapihalla oleva jalkapallo on edelleen ihan ykkönen! Ei tosin jaksa paimentaa aivan samalla intohimolla, kuin aiemmin. Koirat lähtivät illaksi isäni mukana käymään mökillä "iltalenkillä". Nicky tosin edelleen pidetään levossa eikä saa rasittaa liiaksi.

Olen optimistinen sen suhteen, että eilisten verikokeiden tulokset saataisiin jo huomenna. Päivystän siis puhelimen vieressä! Viimeistään perjantaina lupasivat tulosten olevan valmiit. Peruin tänään meidän perjantaiksi varatun ajan Hakametsästä, odotetaan ensin verikokeiden tulokset ja katsotaan sitten jatkoa tarkemmin. Ja luultavasti seuraavan ajan varaan jokatapauksessa tuonne Reviiriin, kun siellä tietävät jo koiran tilanteen ja taustat yms.

Lopuksi vielä muutama kesäinen kuva viime viikoilta! Onneksi aurinkoista ja lämmintä säätä on lähipäiville luvattu. Vaikka untuvatakkiostoksia olenkin jo suunnitellut, myönnän.

More blood tests and medical examinations

Nicky on piristynyt huomattavasti, mikä helpotus! Muutenkin alkaa se suurin huoli olla takana päin, vaikkei vielä täysin voi olla huolehtimatta. Sunnuntain kohtauksen syy on kuitenkin vielä epäselvä. Nickyn kävely ja seisominen on edelleen huteraa ja horjuvaa. Sen suhteen ei edelleenkään ole tapahtunut muutosta. Ja lyhyellä pissalenkillä ollaan vain käyty, eikä edes jaksaisi tehdä pidempää "lenkkiä". Muutaman kerran nostaa koipeansa puskan juurelle ja sitten onkin herra tulossa jo takaisin sisälle..

Juteltuani tänään aamupäivästä kasvattajan kanssa puhelimessa, päätin varata ajan tarkempiin jatkotutkimuksiin. Kasvattaja sanoi, että oireet (yhtäkkinen, aivan varoittamaton kaatuminen ja "tajuttomuustila" ja tämän jälkeinen väsymys) sopivat aivan täydellisesti hänen koirallaan joskus sattuneeseen tapaukeen. Tällöin kyseessä oli punkin aiheuttama borrelioosi. Hoidoksi oli vahva antibioottikuuri. Yritinkin soittaa Hakametsän eläinlääkäriin, jonne jo perjantaiksi oli aika varattuna, mutta sieltä ei vastattu puhelimeen kuten niin monta kertaa aikaisemmin. Luovutin, ja soitin Eläinlääkäriasema Reviiriin ja sainkin heti samalle päivälle eläinlääkäriajan, hienoa!

Eläinlääkärissä Nicky oli taas niin reipas ja hyvin käyttäytyvä, sai olla ylpeä! Haastattelujen ja päivystyslääkärin raportin ja verikokeidentulosten jälkeen eläinlääkäri tutki Nickyn huolellisesti. Ei mitään mainittavaa. Aivohermojen toiminnassa ei poikkeavuuksia tälläkään kertaa, myös asentotuntorefleksit horjumisesta huolimatta olivat normaalit.

Lopuksi otettiin verikokeet, joista tutkitaan punkkivälitteiset sairaudet (Ehrlichia, Borrelia, Anaplasma, Dirofilaria) ja kilpirauhasarvot (T4, vapaa-T4 ja TSH). Tuloksia joudutaan odottelemaan muutama päivä. Voi että, kun olisin halunnut heti tietää tulokset! Pitkät pari päivää edessä..

Eli me jatketaan täällä parantelua ja lepäilyä. Toivottavasti kohtauksen syy selviää, eikä tarvitse elää jatkuvassa epätietoisuudessa ja kysymysten meressä.

When everything changes upside down

Miten elämässä kaikki voi muuttua yhdessä sekunnissa? Yhtäkkiä sitä huomaakin olevansa keskellä pahinta mahdollista painajaista, josta vain toivoisi heräävänsä. Tätä kirjoittaessani en oikein vieläkään ymmärrä tapahtunutta. Käyn mielessäni läpi tapahtunutta yhä uudellen ja uudelleen.

Eilen iltapäivällä kaikki oli vielä kuten aina ennenkin. Lähdin koirien kanssa pikaiselle lenkille hieman ennen iltaseitsemää. Olin taas kirjoittanut koulun esseetäni, joten tarvitsin pikaisen happihyppelyn ja mikäs sen parempaa kun ottaa koirat mukaan! Lähdimme aivan tuohon kotini lähelle ja päästin koirat vapaaksi. Voi kuinka ne nauttivat ja olivat onnessaan.

Olimme jo kääntyneet takaisin päin ja leikin Nickyn kanssa kävyillä. Kuten niin monta kertaa aikaisemminkin näiden kahdeksan ja puolen vuoden aikana. Kun Nicky sitä niin rakastaa. Mutta sitten se tapahtui, Nicky kaatui yhtäkkiä maahan kyljelleen. Hetken jo ajattelin, että mikä ihmeen tempaus se nyt oli ja vähän naureskelinkin. Kunnes sitten tajusin, että nyt ei kaikki ole kunnossa. Nickyn silmät olivat laajentuneet, aivan kuin olisi nähnyt haamun. Se ei liikkunut ollenkaan. Ainoastaan häntää heilautti, kun yritin kaikin keinoin saada sitä nousemaan. Avasin Nickyn suun, koska olin jo varma, että se oli tukehtunut johonkin käpyyn. (Kantaa aina montaa käpyä samanaikaisesti suussa) Mutta mitään ei näkynyt. Aloin olemaan jo niin paniikissa itse, etten tiennyt enää mitä tehdä. Yritin painaa raivokkaasti Nickyn rintakehää ja ravistaa, että jotain tapahtuisi. Sitten vain lähdin juoksemaan kotiin niin lujaa kuin ikinä vaan pystyin. Meinasin matkalla kompastua Roihin, enkä oikein edes muista tuosta matkasta mitään. Muistan vain huutaneeni ulko-ovelta äidille, että "tule äkkiä, Nicky varmaan kuolee!".

Äiti lähti juoksemaan paikkaan, jonne Nicky jäi makaamaan. Itse en enää vain jaksanut juosta, enkä meinannut saada happea. Kun pääsin äidin ja Nickyn luoke, oli Nickyllä jo pää ylhäällä, mutta jalat eivät kantaneet ja oli muutenkin poissaolevan oloinen. Sitten Nicky äitin syliin ja kotia kohti. Itse lähdin jo etukäteen hakemaan autoa, mutta itsekin huonovointisena hoipertelin eteen päin ja shokin takia oksensinkin kerran. Kotona soitettiin päivystykseen, Pieneläinklinikka Tuhatjalkaan, että tällainen tilanne ja ollaan tulossa. Lähtiessämme Nicky istui jo auton takana, muttei reagoinut kunnolla puheeseeni, katseli vain ikkunasta ulos.

Klinikalle päästyämme pääsimme heti suoraan hoitohuoneeseen. Huoneessa Nicky alkoi ottaa jo muutamia erittäin hoipertelevia askelia ja kulki pitkin seiniä. Oli kuitenkin jo alkutilanteeseen nähden paljon virkeämpi. Minulla alkoi kyyneleet valua pitkin poskia, kun kerroin äitini kanssa eläinlääkärille tilanteen. En voinut uskoa vieläkään, mitä oli tapahtunut. Mutta kuinka rohkea ja reipas Nicky on, sitä ei voi sanoin kuvailla. Ja kun se huomasi mamman hädän, tökkäsi kuonollaan minun kättäni. Minun rakas <3

Nickylle tehtiin ultaäänitutkimus, jossa tutkittiin mahaa. Vapaita nesteitä ei löytynyt, eikä elimissä havaittu poikkeavuuksia. Sen jälkeen otettiin verinäytteet, joissa tutkittiin peruselinarvot, elektrolyytit ja verenkuva. Fosfori oli hieman alhainen ja bilirubiini hieman koholla, joka kuitenkin todennäköisesti johtuu eläinlääkärin mukaan hemolyyttisestä verinäytteestä. Myös aivohermorefleksit ja asentotuntorefleksit olivat normaalit. Mitään selkeää syytä Nickyn äkilliselle kaatumiselle ja "kohtaukselle" ei löytynyt. Eläinlääkäri arveli, että olisi syönyt esimerkiksi ampiaisen, mutta en huomannut paikalla ainuttakaan.

Heti kotiin päästyämme Nicky söi (muutaman herkkunamin) ja joi aivan normaalisti. Tällä hetkellä, vajaa vuorokausi kohtauksesta, Nicky on edelleen väsynyt ja kävely on hoippuvaista. Kävelee kuitenkin ja kaikki raajat toimivat. Muutaman raviaskeleenkin on ottanut. Eli nyt ei auta, kuin seurailla tilannetta. Perjantai aamuksi varasin kontrolliajan eläinlääkäriin, Hakametsään. Jos kuitenkin ilmenee muutoksia tai tilan huonontumista ennen perjantaita, menemme heti lääkäriin.

Elän tällä hetkellä elämäni ehdottomasti pahinta aikaa. Kaikki muu tuntuu tällä hetkellä niin pienelle ja mitättömälle. Miten ohut onkaan elämänlanka. Lähdin eilen elämäni viimeistä kertaa koirien kanssa lenkille ilman puhelinta. Kuinka vaikeaa oli vain jättää rakas maahan makaamaan ja juosta kotiin hakemaan apua? Koko matkan joutui miettimään, entä jos se onkin kuollut, kun tulen takaisin. Aivan hirveää, enkä toivo samaa kenellekään! Toivottavasti nyt olemme pahimmasta selvitty, eikä ikäviä yllätyksiä enää olisi luvassa. Meillä on jokatapauksessa edessä kuntoutus, jotta saataisiin lihasvoima jalkoihin palaamaan.

Mutta nyt menen halimaan ja pusuttelemaan mun rakkainta! <3 Nauttikaa jokaisesta hetkestä karvaisten kaverienne kanssa, kun se on mahdollista. Sillä ikinä ei tiedä, milloin hetki on viimeinen.

Tampere Group Show

Lauantaina oltiin taas Roin kanssa näyttelyssä. Toiseksi viimeistä kertaa tänä vuonna, ainakin näillä näkymin! Tuomarina oli tällä kertaa Irina Poletaeva Suomesta, tosin englantia hänen kanssaan kyllä juttelin.

© Mikko Marttinen

Roi oli avoimessa luokassa jälleen ainoana, kun toinen avoimeen luokkaan ilmoitettu uros oli poissa. Näyttelyharjoittelut ovat jääneet meidän osaltamme olemattomiin, perjantai-iltana kävin viereisellä tiellä muutaman treenin ottamassa. Vaikka viime näyttelyn jälkeen vannoinkin, että nyt me treenataan. Ja vannon edelleen! Roi esiintyi mielestäni harjoittelumäärään nähden hyvin. Tuomari olisi toivonut, että olisi juossut pää rodunomaisesti alhaalla, eikä olisi ottanut katsekontaktia minuun. Saimme juosta kehää ympäri monta kertaa, mutteihän tuo minusta katsettaan tarpeeksi irrottanut. Höh. Mutta tähän keskitytään nyt seuraavaksi, sen ikuisen häntäongelman lisäksi.. :D

Arvostelu oli jälleen hyvä, ja tulokseksi AVO-ERI, ilman SA:ta. Meidän näyttelyura lähti niin hyvin käyntiin, mutta nyt on viime kerrat olleet vähän heikommat. Mutta mehän ei Roin kanssa lannistuta! Kyllä tuo mamman kultapoika on muotovalioainesta, ehdottomasti. :)

"Correct type. Lovely outlines, excellent bones. Excellent head and expression. Correct dentation. Exellent neck and back. Croup and tail carriage could be better. Excellent forechest. Correctly angulated. Holding head a bit too high on movement. Presentation and movements needs to improve. Good coat."

Mutta saimme meidän EH-putken vihdoin katkeamaan ja päästiin takaisin erinomaisten kerhoon. Olen joka tapauksessa Roihin erittäin tyytyväinen, vaikkei sitä toista sertiä vieläkään tullut. Nuori ipana kuitenkin vielä, että onhan meillä aikaa!

On Saturday we had our second last show for this year, at least at this point it looks like it. The judge was Irina Poletaeva from Finland. However we spoke english.

Roi was the only one in the open class, again. The another male was apsent. We haven't been practicing with Roi at all althought we were supposed to. Roi did well, considering the low number of our trainings. The judge would like to Roi to run with his head down. But he was so lovely looking at me during the rounds. The judge gave us the change to run those two rounds again but no.. Too bad. So now we are practicing that run and also needs to work that tail-problem we have!

The judgement was good as always and the result were EXC without that QC. But we are not giving up yet! Roi is still so young so we have time! But no more VGs, so happy with that! I'm sure Roi will be the champion one day. Waiting for that day! ;)

There is still summer left

Ainakin vielä hetken aikaa saa nauttia lämpimistä keleistä ennen kuin syksy ja kylmät kelit tulevat! Aamuisin on kyllä ollut jo kylmä, eikä kovin tee mieli aamulenkillä ylimääräistä pysähdellä.

Olen viettänyt tänään vapaapäivää, tai no itsenäisen opiskelun päivää, esseetä kirjoitellen. Päivällä kävimme koirien kanssa peltolenkillä, jossa sekä koirat että minä saatiin vähän purkaa mieltä. Nappasin puhelimella myös muutaman kuvan, mutta laatu ei puhelimella otettuna mikään päätä huimaava ole.

Ilta meneekin sitten koiranpesun ja tassukarvojen siistimisen parissa, nimittäin huomenna olisi tällä haavaa meidän viimeinen näyttely tälle vuodelle! Minulla oli hyvä ajatus pestä Nicky jo eilen, mutta sainkin pikahälytyksen töihin illaksi, joten se meni sitten siinä.. Nickyn pesu siirtyy sitten jollekin toiselle päivälle, kyllä yksi koira minun puolestani riittää yhdelle illalle!