Harppaus eteenpäin ja suunnanvaihdoksia

Tänään meillä oli taas odotetut paimennustreenit. Roistakin selvästi huomasi, että tiesi minne sitä ollaan oikein tultu. Täytyy kyllä jälleen kerran todeta, että paimennus on laji, josta me molemmat nautitaan ja joka kummankin mielestä on mukavaa. Ja varmaan se jo osaltaan tekee paimennuksesta niin mielekästä.

Mutta palataan itse tämänkertaisiin treeneihin. Tuttuun tapaan oltiin lampailla siis kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla jälleen lähdettiin liikkeelle siitä, että vähän tunnusteltiin tämänkertaista kuntoa. Viime kerran hallitsemattomien kaahailujen jälkeen halusin tänään keskittyä nimenomaan hallittavuuteen ja välttämään "ylilyöntejä" ja turhia höntyilyitä. Vaikka kyllähän se lampaiden ympärillä pyöriminen ehkä saattoi näyttää kivalle ei se vie meitä paimennuksen saralla juurikaan eteenpäin. Tavoitteena kuitenkin jokaisella kerralla kehittyä ja oppia jotain uutta.

Me ei olla aikaisemmin juurikaan keskitytty suunnanvaihdoksiin. Toki suunnanvaihdoksia on liinassa tehty, mutta mitään käskysanaa ei ole ollut käytössä eikä ole keskitytty sen kummemmin vaihdosten oikeaoppisuuteen. Tänään siis keskityttiin näihin. Tehtiin suunnanvaihdoksia ensin liinalla avustettuna, mutta käytin itse liinaa liian paljon apuna enkä antanut Roille mahdollisuutta tehdä suunnanvaihdosta ja kaarta itsenäisesti. Lisäksi alettiin työstämään Roin etäisyyttä lampaisiin entistä suuremmaksi ja myös vaatimaan Roilta rauhallisuutta ja kunnioitusta lampailla. Kaisla sai kepillä painostamalla Roin hakemaan laajempaa kaarta, jos meinasi tulla liian lähelle lampaita.

Toisella kierroksella Roi oli irti (liina perässä roikkuen) ja harjoiteltiin näin suunnanvaihdoksia. Mielestäni tämä tapa toimi meidän kohdalla paremmin kuin liinan kanssa tekeminen. Täytyy kyllä varmasti opetella käyttämään liinaa oikein ilman että liikaa sen avulla ohjailisin Roita.. Kaikenkaikkiaan Roi pysyi tällä toisella kierroksella paremmin kuulolla ja sitä myöden myös hallinnassa. Vaikeissa ja ahtaissa tilanteissa aidan lähellä Roi selvästi haki minusta apua, jonka turvin selvisi haasteellisistakin tilanteista erittäin hyvin.

Tämänkertaisista treeneistä jäi todella hyvä mieli! Ennenkaikkea se, että saatiin viime kertainen kaahottaminen kuriin ja päästiin treeneissä eteenpäin. Ilo on ollut huomata, että jokaisella treenikerralla tulee kehitystä. Joskus enemmän ja joskus vähemmän, muttei ole ollut mitään paikallaan junnaamista. Treeniväli on siis pysynyt kohtuullisena, kun ollaan parin viikon välein käyty paimentamassa.

Tästä on siis erittäin hyvä jatkaa! :) Ja oikein mukavaa juhannusta kaikille lukijoille! Itsehän vietän koko juhannuksen töissä, joten meillä ei tätä keskikesän juhlaa erityisemmin juhlita..

Loppupiristykseksi jälleen mökkikuvia.