Tarkoituksena oli tällä kertaa vain seurata vierestä ja katsella, kuinka Roi käyttäytyy ja tulee toimeen. Olin oikein positiivisesti yllättynyt, ei yhtään yrittänyt rähjätä toisille koirille, vaan oli pikemminkin kaikista innoissaan. Taisi siinä itselläni jopa suu jäädä auki siinä kohtaa, kun kuulin Roin haukkuvan. Tätähän Roi ei tee ikinä, olen aikaisemmin näiden kahden vuoden aikana valehtelematta ehkä kaksi kertaa kuullut tuon haukkuvan.. Erityisesti toisten koirien lelut ja palkkaukset olisivat olleet varsin mukavia päästä mukaan vähän hämmentämään.
Treenien lopuksi, kun meno treenikentällä alkoi rauhottua ja väki kaikota, otettiin meidän ohjaajan kanssa muutama helppo (noh, toisille ehkä..) harjoitus. Hyppyä ja putkea, eli vain kaksi estettä. Otin ensin hyppyä vastaanotolla, tuli aina riman alta, vaikka laskettiin rimaa mini-korkeudelle asti. Kahdella rimalla tuli sitten yli ja loppu menikin hypyn osalta oikein mallikkaasti. Roin hyppytyyli on vain matalalta ja pitkälle, eli rimoja tulee meidän agilityuran aikana lentelemään varmasti enemmän kuin tarpeeksi. Tähän täytyy jatkossa sitten keskittyä huolella. Putki (U-mallisena) oli aluksi jännä, kun oli meidän lyhkäiseen leluputkeen verrattuna niin pitkä ja pimeä, mutta tutustumisen jälkeen ei sen kanssa ollut mitään ongelmaa, jes!
Enemmän taitaa olla ohjaaja, joka pääsee takaisin koulunpenkille noiden ohjaustensa kanssa. Se sekä näkyi että tuntui, että agilitytreenaamisesta on usean vuoden tauko. Päässyt vähän unohtumaan nuo hienoudet, varsinkin, kun tuo ohjaaminen ei ikinä mitään kovin kaunista katseltavaa ole ollut. Noh, tästä on hyvä jatkaa. Ja kun vielä Roi saisi korvat takaisin.. On viime aikoina ollut korvat useasti kadoksissa.
0 comments :
Post a Comment
Thank you for your comment!