Näyttelyviikonloppu

Viime viikonloppu oli vahvasti näyttelypainotteinen. Lauantaina auto starttasi kahdeksan aikoihin kohti ensimmäistä etappia, Helsinkiä. Sunnuntaina vuorossa olikin sitten Haminan KV. Etukäteen pienoiseksi tavoitteeksi tälle Etelä-Suomen näyttelyreissulle olin asettanut, että Suomen CACIBit tulisi kasaan. Yksi CACIB Roilla ennestään jo olikin viime kesältä eli yksi puuttuu kansainvälistä näyttelyvalionarvoa silmällä pitäen.

HELSINKI KV

En kyllä muista, että meillä olisi kehä koskaan aikaisemmin alkanut näin myöhään - klo 11.45. Toisaalta se tällä kertaa sopi varsin hyvin, ettei tarvinut aivan yötä myöden lähteä ajamaan. Nyt olimme näyttelypaikalla hyvissä ajoin noin puoli yhdentoista aikoihin. Tietenkin tässä kohtaa, kun ensimmäiset kehät olivat alkaneet, vapaita paikkoja ei niin läheltä näyttelyaluetta enää löytynyt. Ei siinä sitten muu auttanut, kun ottaa kamat kantoon ja lähteä talsimaan kohti aluetta. Leirille kuitenkin löytyi erinomainen paikka puiden alta suojassa mahdolliselta sateelta. Onneksi kuitenkin tälläkään kertaa ei 10 vuoden näyttelyuran ensimmäistä sadepäivän näyttelyä saatu, vaikka vielä Helsinkiin asti näytti vahvasti siltä. Koko ajomatkan ajan nimittäin tuli vettä ihan mukavaan tahtiin.

Ennen kehään menoa jouduin pitkän tovin työstämään Roin kanssa oikeaa hännän asentoa, joka muiden koirien läsnöollessa tyypillisesti tahtoo nousta liian ylös. Syyhän ei ole siinä, etteikö Roi varsin hyvin asian laidan tietäisi.. Pikkuhiljaa se häntä kuitenkin alkoi laskemaan halutulle tasolle. Koska saavuttiin näyttelyalueelle vasta, kun kehä oli jo kerennyt pyörähtänyt käyntiin ei kehässä keretty pyörähtää ennen omaa vuoroa. Bordercollieita oli ilmoitettu näyttelyyn 28. Tuomarina englantilainen Meg Purnell-Carpenter.

Roi showing his free movement.

Avoimessa luokassa oli kaikenkaikkiaan viisi urosta, Roi vuorossa toisena. Kun juostiin koko porukalla kehää ympäri rupesi Roi tapansa mukaan taas kiihkoilemaan edessä olevan koiran perään. Mutta ihan kohtalaisen hyvin kuitenkin esiintyi. Yksilöarvostelu puolestaan menikin paljon paremmin, kun saatiin kahdestaan rauhassa keskittyä tekemiseen. Loppujen lopuksi Roille erinomainen ja luokkavoitto kera SA:n.

Lopulta, koska Roi oli urosten ainoa SA:n saanut, käytiin vielä hakemassa CACIB-ruusuke kouraan. Tuomari siinä vielä totesi huvittuneesti, ettei ollut paljon kilpailua paras uros -kehässä. Arvostelu oli myös erittäin mukavaa luettavaa.

4 years. Excellent head and expression. Lovely outline. In full coat and in excellent order and condition. Good front construction. Correct topline. Good hind angulation. Good in the move.

Narttujen jälkeen käytiin vielä pyörähtämässä rop-kehässä VSP:n arvoisesti. Itseäni ei tässä kohtaa harmittanut, ei tarvinnut jäädä miettimään jäädäänkö ryhmäkehiin vai ei. 

 

Näyttelyn jälkeen lähdettiin ajamaan kohti Haminaa. Olin sopinut Tellun kanssa, että mennään heille yöksi, kun asuvat aivan näyttelypaikan lähellä. Poikettiin ensin Tellun vanhemmilla Kotkassa, jossa pääsin itse heti ruokapöytään. Kiitoksia kaikille vieraanvaraisuudesta ja minun erittäin hyvässä huolenpidosta! :) Siitä sitten jatkoimme Tellun perässä ajellen kohti Haminaa. Roi oli aivan onnessaan päästessään juoksentelemaan pitkin pihamaata sydämensä kyllyydestä. Monen tunnin autossa matkustamisen jälkeen varmasti itse kullekin mukavaa päästä oikomaan raajojaan.

Vietettiin Tellun kanssa oikein mukava ilta rupatellen kaikesta, pääosin tietenkin koirista. Harmi vain, että koska seuraavana aamuna oli jälleen aikainen herätys ja monen tunnin kotimatka edessä, täytyi hyvissä ajoin ennen puolta yötä kuitenkin painua jo nukkumaan. Seuraavalla kerralla sitten enemmän aikaa rupatteluun ja kaikkeen muuhun!

HAMINA KV

Sunnuntaiaamu valkeni aurinkoisena ja tyynenä. Onneksi pihakin oli siinä määrin kuiva, että Roi pääsi vapaasti ulkoilemaan eikä tarvinnut jännittää minkä värisen koiran sitä oikein saa näyttelyyn mukaansa. Ajettiin näyttelypaikalle vielä Kotkan kautta, jonne muu porukka jäi päivähoitoon näyttelyn ajaksi. Onneksi tänään saatiin hyvä paikka autolle mahdollisimman läheltä näyttelyaluetta.

Bordercollieita oli ilmoitettu 17 eli huomattavasti vähemmän kuin Helsingissä. Tuomarina unkarilainen Zsuzsanna Vaczi-Balogh. Jälleen tällä kertaa tein kovasti töitä Roin hännän kanssa ennen kehien alkua. Käveltiin ja välillä juostiin ympäri kehää, yksin ja yhdessä muiden kanssa. Avoimessa luokassa oli tällä kertaa yksi vähemmän kuin edellisenä päivänä, Roi jälleen vuorossa toisena. Tellu tuli Eevertin kanssa meidän perässä, jota Roi piti visusti koko ajan silmällä. Onneksi kuitenkin malttoi sen verran juosta oikeaan suuntaan, että erinomainen kera luokkavoiton ja SA:n tuli tälläkin kertaa.

Paras uros -kehä. Toisena Roi ja kolmantena Tellu Eevertin kanssa.

Tällä kertaa paras uros -kehässäkin oli huomattavasti enemmän kilpailua kuin eilen. Tuomari kuitenkin selvästi tykkäsi Roista ja sijoitti hänet ensimmäiseksi! Onnea myös Tellulle Eevertin paras uros 4-sijoituksesta! On se vaan mahdottoman komea ja valloittava mies. :)

Roin arvostelu oli jälleen erittäin mukavaa ja mieltä lämmittävää luettavaa. Tuomari selvästi oli mieltynyt enemmän tukkamallisiin koiriin..

He is very elegant. Typical dog with nice moving. Ideal size. Good proportion of his body. Nice head, topline and underline. His hair is in show condition.

Narttujen jälkeen vuorossa oli eiliseen tapaan rop-kehä. Tuomari laittoi meidät heti liikkeeseen - kerran kehä ympäri ja ROP-ruusuke kouraan! Vautsi, tähän erinomaiseen viikonloppuun on oikein hienoa päättää meidän kotimaan näyttelyura ainakin toistaiseksi. Katsotaan kotimaan näyttelyitä mahdollisesti sitten myöhemmin, mutta ainakin toistaiseksi, kun noin niinkun tuloksellisesti meillä on kaikki kasassa, niin sertit kuin cacibitkin.

 

Kävin toimistoon sanomassa, ettei jäädä odottelemaan ryhmäkehien alkua. Meillä oli kuitenkin edessä pitkä kotimatka ja ryhmäkehien alkuun olisi ollut aikaa niin monta tuntia. Siispä pakattiin tavarat ja koirat autoon ja ajeltiin jälleen Kotkaan ja valmiiseen ruokapöytään. Kyllä on välillä niin ihana päästä vain istumaan valmiiseen ruokapöytään! Kiitoksia jälleen kaikille! Ruokailun ja kahvittelujen jälkeen olikin sitten aika lähteä ajelemaan kotia kohti, vaikka kieltämättä olisi oikein mukavaa ollut ummistaa silmänsä hetkeksi ja ottaa pienet päiväunet. Mutta ei auttanut kuin startata auto ja lähteä kotimatkalle. Paljon kiitoksia Tellulle meidän majoittamisesta ja muutenkin aivan loistavasta seurasta! <3

 

Yhtä vessataukoa lukuun ottamatta hurautettiin suoraan kotiin Pirkkalaan. Viikonlopun aikana tuli ajettua reilu 600 km, eli ei tarvitse taas muutamaan päivään toivonmukaan autonrattiin tarttua. Tuloksellisesti kuitenkin aivan nappi reissu, sekä aivan ihanaa oli nähdä ystäviä.

Viikonlopun saldona siis 2x CACIB, VSP, ROP. Niin ylpeä tuosta rakkaasta mustasta! <3

Kaikki tämän viikonlopun kuvat Tellu Päärnilä, suuret kiitokset ihanista kuvista!

Itsenäinen jälkiviikonloppu

Olen nyt yrittänyt katsoa lähimaastoja sillä silmällä, mistä löytyisi sopivia treenimaastoja jäljestykseen. Ja täytyy sanoa, ettei mitään kovin varteenotettavaa vaihtoehtoa ole löytynyt. Peltoja kyllä on, mutta miltei kaikki on jätetty niin pitkäksi, ettei niille aloittelevan koiran kanssa ole hyvä mennä. Ja sitten tulee tietysti lupa-asiat, eli maanomistajalta täytyisi lähteä kyselemään lupaa viljelypelloilla treenaamiseen. Lähialueen nurmialueet sen sijaan ovat huonoja siinä suhteessa, että ihmisiä ja koiria yms. liikkuu alueella niin paljon, ettei työskentelyrauhaa tahdo oikein saada. Ja varmuus siitä, että jälki säilyisi koskemattomana vähintään puoli tuntia niin on aina sitten kysymysmerkki.

Mutta pienistä maasto-ongelmista huolimatta kuluneena viikonloppuna meidän treenien pääpaino on ollut jäljen merkeissä. Lauantaina tein nimittäin ensimmäisen jäljen sitten viime sunnuntain aloituksen. Päädyin tekemään jäljen meidän viereiselle nurmi-/peltoalueelle. Tein jäljen heti lauantaiaamuna ja sää oli hieman sateinen ja tuulinen, joten muita liikkujia ei juurikaan tähän aikaan ollut. Tein noin 80 metriä pitkän suoran jäljen ja annoin jäljen vanheta noin puoli tuntia. Tällä aikaa kävin hakemassa Roin sisältä ja käytiin vielä autosta hakemassa mukaan jälkiliina.

Roi ajoi jäljen todella hienosti. Ainoa yksi haasteellinen pätkä oli aivan jäljen loppupuolella, jolloin aluskasvillisuus oli hieman piikikästä. Ikävästi oksat ja muut varvut pistelivät ja toivat oman haasteensa aloittelevan herkän koiran työskentelyyn. Tässä kohtaa lisäksi voimakas sivutuuli häiritsi Roin työskentelyä. Muuten oli todella hyvännäköistä työskentelyä Roin toisella jäljellä. Selvästi jo muisti, mistä tässä oikein on kyse ja lähti hyvin heti lähdöstä jäljestämään kuono tiiviisti maassa.

Sunnuntailta meidän ohjatut jälkitreenit oli äitienpäivän juhlintojen vuoksi peruttu. Päätin kuitenkin lähteä tekemään itsenäisesti jäljen, kun kalenteriin olin jokatapauksessa varannut jälkitreeneille aikaa. Tällä kertaa tein jäljen toiselle puolelle peltoa kuin viime sunnuntaina. Lisäksi metsä tarjosi hieman tuulensuojaa lähestyvän sateen aiheuttamilta tuulenpuuskilta. Vettäkin ripotteli hiljakseltaan eli ihan suhteellisen mukava jälki-ilma kaikinpuolin. Jälki oli suurinpirtein karkeasti arvioituna samanmittainen mitä edellisenä päivänä, eli noin 70-80 metriä.

Käytiin Roin kanssa käveleskelemässä sillä välin, kun jälki sai vanhentua. Roi oli kyllä sitä mieltä, että jäljen olisi voinut lähteä ajamaan heti teon jälkeen (lue: lähti nenä maata pitkin viipottaen kohti jälkeä). Tylsää tämmöinen odottelu! Kun puoli tuntia oli taas kulunut lähdettiin sitten jäljelle. Roi teki alusta loppuun todella tarkkaa työtä, eikä matkan varrelle sattunut ainuttakaan haparointia tai jäljen eksymistä. Vau! Siinä Roin työskentelyä seuratessa ajattelin vain, että onko tämä todella vasta Roin kolmas jälki - niin hyvää työskentelyä omaan silmääni. Ja mikä parasta, Roi todella nauttii tästä lajista. :)

Ja ollaanhan me toki muutakin tehty kuin tehty jälkeä. Perjantaina käytiin ensimmäistä kertaa Kangasalla paimentamassa. Lampaat olivat huomattavasti haasteellisempia kuin mitä Woollandian lampaisiin on totuttu. Nimittäin lampaat olivat paljon liukkaampia eivätkä hakeutuneet yhtään ihmisen jalkoihin. Eli hyvin erilaista kuin mitä aikaisemmilla kerroilla! No, haastetta meille nyt sitten ainakin riittää kesän ajaksi, kun yritetään saada Kaislan lampaat kuriin! ;) Seuraavan kerran meillä onkin paimennustreenit ensi viikolla.

Lisäksi viime viikolla startattiin meidän pyöräilykausi tältä vuodelta. Viime viikolla käytiin tekemässä kaksi noin 4 kilometrin lenkkiä (tiistai ja lauantai) ja jaksoi hienosti juosta. Ja selvästi muisti viime vuodelta, kuinka pyörän kanssa oikein kuuluikaan mennä. Myös anturat ovat pysyneet hyvässä kunnossa. Eli niiden kuntoa seuraten mennään, etteivät mene puhki. Tänään käytiin tekemässä vielä samainen 4 km pyörälenkki. Vielä hetken aikaa mennään tällä pituudella ja sitten mikäli kelit sallivat eikä ole kamalan kuumia päiviä, niin pikkuhiljaa lähdetään matkaa pidentämään.

Jäljestysura avattu

Tänään koitti se kauan odotettu päivä, jolloin vihdoin ja viimein saatiin aloitettua meidän jäljestysharrastus! Jäljen aloittamisesta olen tosiaan jo pidemmän aikaa haaveillut, mutta ongelmana on ollut treeniryhmään pääsy ja ylipäätään sopivan seuran löytäminen. Loppuvuodesta liityttiin siis mukaan Nokian Palveluskoiraharrastajiin ja nyt tokon lisäksi mukana myös jälkiryhmässä. Huippua!

Jäljestys on lajina vieras myös itselleni, joten tänäään ensimmäisissä treeneissä lähdettiin liikkeille aivan perusteista. Ylipäätään se, miksi tehdään asioita niin kuin tehdään, mihin jäljestyksessä pyritään yms. mitä jäljestys nyt pitää sisällään.

Kun teoriaosuus oli käyty läpi, vuorossa olikin sitten jäljen teko pellolle. Eli suoraan sanottuna lihapullien kylväminen. Saas nähdä, onko huomenaamulla pakarat ja reisilihakset kipeinä.. Mutta kaikenkaikkiaan jälki on mukava harrastuslaji siinä mielessä, ettei siihen välttämättä tarvita muita henkilöitä vaan kaikesta suoriutuu ihan kahdestaankin koiran kanssa. Kunhan vain on sopiva nurmi-/peltoalue jäljen tekemiseen. Tämä asia tulee kyllä tuottamaan päänvaivaa, kun tässä lähellä ei oikein tähän tarkoitukseen sopivaa aluetta ole. Jäljen harjoitteluun kun ei aivan riitä vain yksi jälki viikossa, vaan toistoja täytyisi saada useampia, jotta kehitystä tapahtuisi.

Mutta itse Roin jäljestyssuorituksesta. Alkuun itseä vähän jännitti, että kuinka se mahtaa mennä ja kuinka Roi saa juonenpäästä kiinni. Jännittäminen oli kuitenkin turhaa, sillä Roi teki ensikertalaiseksi todella mallikasta työtä. Jäljen alkupäässä jäi nameja enemmänkin syömättä, mutta tämän jälkeen teki huolellista työtä ja eteni jäljellä tarkasti. Muutaman kerran eksyi jäljeltä ja joutui enemmänkin hakemaan, jotta löysi takaisin jäljelle. Taas kerran tuli huomattua Roin herkkyys ja se, että hakee minusta tukea, jos on epävarma. Mutta Roi löysi kyllä itsenäisesti takaisin jäljelle, kun en antanut yhtään apuja. Oikein hieno suoritus siis ensimmäiseltä jäljeltä!

Tällä hetkellä tarkoituksena olisi treenata Roi erikoisjäljelle, mutta tarkemmat suunnitelmat tarkentuvat ajan kanssa. Meillä on kuitenkin takana nyt vasta yhdet treenit eli vielä on mahdotonta sanoa tulevasta jäljestysurasta sen tarkemmin. Katsotaan, minne asti rahkeet riittävät!

Mahdollisesti seuraavat treenit olisivat ensi viikolla sunnuntaina, mutta vielä ei täyttä varmuutta äitienpäivän vuoksi ole. Treenien jälkeen puhuttiin vielä pk-puolen tottistreeneistä, josko joku kerta menisimme sinne mukaan treenaamaan. Tekisi varmasti hyvää vaihtelua meidän tokoon. Eli jos vain joku tiistai-ilta sopii kalenteriin niin sinne olisi tarkoitus lähteä katsomaan menoa.

Tampere KV

Vappuviikon ohjelmat jatkuivat tänään ja vuorossa oli vuotuinen kotinäyttely, Tampereen KV. Bordercollieita oli ilmoitettu 40, mutta muutama näytti olevan joukosta pois. Kuitenkin oikein suurella joukolla bordercolliet olivat tälläkin kertaa edustettuina.

Tuomarina oli Jill Peak Englannista. Etukäteen ei ollut hänestä minkäänlaista käsitystä, että minkä tyyppistä bordercollieta hän hakee. Kuitenkin linja tuli päivän aikana melko hyvin tutuksi. Hyvin, häntä alhaalla liikkuva ja luustoltaan keskivahva oli hänen mieltymyksensä.

Me oltiin paikanpäällä hyvissä ajoin jo puoli yhdeksän tienoilla, joten kerettiin hyvin harjoittelemaan ja hakemaan sitä oikeanlaista mielentilaa. Roi esiintyikin mielestäni oikein hienosti, tosin häntä oli jälleen liian ylhäällä enkä sitä valitettavasti saanut kehässä enää laskettua. Roi innostuu kehässä liikaa, ja niin se häntä sitten aina nousee sallitun rajan yläpuolelle. Tästä huolimatta tuomari tykkäsi Roista sen verran, että antoi erinomaisen. Kilpailuluokassa sijoitukseksi avoimen luokan toinen, eikä kenellekään SA:ta. Meille tämänpäivän tulokseksi siis AVO-ERI, AVK2.

Arvostelu oli seuraavanlainen:

4 years old male. Bit heavy through. Nice eye and expression. Good legs and feet. Nice body and ribbing. Like better tail carriage. Shown in good coat. Moved soundly. Would benefit from less weight.

Eli ei saatu sitä, mitä lähdettiin hakemaan, mutta suoritus ihan hyvä kuitenkin. Roi oli tuomarin makuun hieman liian raskasta tyyppiä. Ja hänen mielestään olisi saanut olla vieläkin kuivemmassa kunnossa. No, ehkä meillä alkaa häntätreenin lisäksi myös kesäksi kuntoon projekti.

Meidän seuraava näyttelyrupeama onkin jo muutaman viikon päästä, kun lähdetään etelän turneelle Helsinkiin ja Haminaan. Ne ovatkin meidän tämän vuoden ainoat varmat kotimaan näyttelyt. Me Roin kanssa sitä toista ja viimeistä Suomen CACIBia vielä metsästetään, eli katsotaan sitten myöhemmin täytyykö tälle vuodelle vielä kalenteriin joku kansainvälinen näyttely laittaa ylös.

Vappuhulinoita

Vappuaattona kävimme pari tuntia ulkoilemassa mökillä ja nauttimassa kauniista, lämpimästä kevätsäästä. Menomatkalla napattiin vielä meidän 10-vuotias vanhus Nicky mukaan mökkireissulle. Mukavaa oli pitkästä aikaa, kun oli molemmat pojat mukana!

Roin yksi ehdoton lempipaikka mökillä on ranta ja laiturinnokka. Laituri on erinomainen paikka pitää vahtia ja seurata lokkien ja sorsien elämää. Roi pitää kyllä huolen siitä, ettei vesilinnut pääse kesyyntymään kesän aikana liikaa tai tulemaan liian lähelle mökkirantaa. Tälläkin kertaa Roi otti hirmuisia spurtteja sisäpihalta rantaan lintuja hätyyttelemään. Vielä malttoi kuitenkin pysyä rannan puolella eikä kastanut talviturkkiaan..

Roi pitää vahtia laiturilta. Heti valmiina toimintaan, jos on tarve.

Roi omalla paikallaan.

 

 

 

 

Nicky on ollut viime aikoina taas todella pirteä, eikä jalka tunnu painavan, vaikka pari viikkoa sitten tuli pyöreitä täyteen. Ja mikä parasta, ranteiden nivelrikko ei ole vaivannut. Kuitenkin sillä varauksella mennään, että mikäli ontumista alkaa esiintymään, menemme heti Cartrophen-pistoksille. Voin kyllä lämpimästi suositella muillekin, jos koiralla on nivelrikkovaivoja. Ainakin Nickyn kohdalla on ollut korvaamaton apu. Pistoshoitosarjan jälkeen menee pitkä tovi ilman minkäänlaisia oireita. Ensimmäisen ja toisen hoidosarjan väli oli reilu puoli vuotta, ja kolmannelle ei ainakaan toistaiseksi ole ollut tarvetta. Toivottavasti meillä olisi edessä vielä paljon yhteistä aikaa!

Nicky suosikkipuuhissaan paimentamassa käpyjä.

Kevät alkaa olemaan täällä Pirkanmaan seudulla jo melko pitkällä. Kukat alkavat kukkimaan, ruoho vihertää, kasvis kasvaa ja aurinko paistaa lämpimästi! Ainakin itse koen, että kevät on yksi paras vuodenaika Suomessa, kesän lisäksi tietenkin. Myös Nicky oli erittäin pirteä ja touhukkaalla päällä. Piehtaroiminen tuoreella kevätnurmikolla tuntui olevan hyvin makoisaa.

Vappupäivänä puolestaan meillä oli kenraaliharjoitukset huomista Tampereen KV:ta silmälläpitäen. Lähdettiin ajamaan Lempäälään Hämeen Hovawarttien järjestämään match showhun. Olimme paikanpäällä vähän ennen ilmoittautumisen umpeutumista, joten meille numeroksi 24, kun isoihin aikuisiin oli ilmoitettu 27 koiraa.

Koska saavuimme paikalle niin myöhään, meillä ei ollut aikaa harjoitella ennen kehien alkua. Niinpä seurailimme vain kehänlaidalta tapahtumia ja yritin saada Roita vähän rauhoittumaan. Onneksi kuitenkin aikaa ennen meidän vuoroa oli runsaasti. Mutta kun viimein pääsimme kehään, kieltämättä menosta näkyi se, että on treenit jäänyt tekemättä näyttelyiden osalta. No, onneksi kuitenkin on Roille sen verran tuttua puuhaa, että kyllä sieltä pikkuhiljaa muistuu mieleen. Omasta parista meille sininen nauha.

Sinisten kehä onneksi alkoi aika nopeasti, joten odottamista ei tullut kovinkaan paljoa. Kehässä oli aika ahdasta, kun koiria oli se noin 14. Siinä sitten yritettiin mennä porukalla kehää ympäri. Ympäri kyllä mentiin, mutta ei se ainakaan meidän osalta juoksua ollut kuin muutaman askeleen pätkissä. Tuomari selvästi kuitenkin tykkäsi Roista, ja poimi meidät neljän parhaan joukkoon. Neljäs ja kolmas valittiin ja sitten meidät kaksi parasta laitettiin vielä kerran kehää ympäri juosten. Ja niinhän siinä kävi, eli Roi ykköspallille!

Lopulta BIS-kehässä ei enää sijoitusta tullut, mutta saatiin erittäin hyvää harjoitusta huomista ajatellen. Bordercollieiden kehä alkaa aamulla klo 10. Nyt illalla ohjelmassa sitten koiran pesu ja trimmaus, sekä tietenkin jääkiekkoa ja Suomen MM-avaus.