Paimennuspäivä Somerolla

Pääsiäisen pyhät tarjosivat meille loistavan mahdollisuuden lähteä Somerolle paimentamaan. Ajomatkaa kuitenkin kertyy suuntaansa se noin 140 km eli ihan milloin vain ei ole mahdollisuuksia lähteä, vaikka halua kyllä löytyisikin.

Kouluttajana eilisellä paimennuskurssilla oli Aitopaimenen Virpi Nieminen, jonka opissa olemme olleet kaksi kertaa aikaisemminkin. Pidän todella paljon Virpin opetustyylistä ja hänen koulutuksessaan todella näkyy se vuosien kokemus, joka hänellä paimennuksesta on.

Roin edellinen kerta lampailla oli viime kasvattipäiviltä viime lokakuulta, joten aikaa on taas vierähtänyt ihan liian kauan. Tämä paimennuskertojen pitkä väli aiheuttaa sen ongelman, että melkein poikkeuksetta joudutaan jokaisella kerralla lähtemään ikään kuin lähtöruudusta liikkeelle. Eli koira liinaan ja pyöröaitaukseen katsomaan kuinka se tällä kertaa toimii lampaiden kanssa. Ei tietenkään voi sanoa, ettei mitään kehitystä olisi ensimmäisestä kerrasta tapahtunut, mutta.. Ymmärrätte varmaan, mitä tarkoitan.

Ilokseni kuitenkin huomasin, että Roilla oli heti ensimmäisistä sekunneista lähtien hyvin intensiivinen ote lampaisiin. Viime kerralla Roilla meni enimmäkseen ryntäilyn ja säntäilyn puolelle. Tällä kertaa maltti säilyi huomattavasti paremmin ja päästiin oikeasti harjoittelemaan lampaiden kanssa sitä ns. oikeaoppista työskentelyä. Ensimmäisellä kierroksella harjoiteltiin pysähdyksiä käskystä. Tällä tavoin sain Roin rauhoittumaan ennen, kuin menee ryntäilyn puolelle. Ja tietenkin tulevaisuutta ajatellen koiran on äärettömän tärkeää osata pysähtyä käskystä ja näin koira on ohjaajan hallinnassa. Mutta Roi työskenteli rauhallisesti ja oikealla mielentilalla, kunhan vauhti vain pysyi suhteellisen rauhallisena, eikä Roi joutunut liian haasteellisten tilanteiden eteen.

Ensimmäisen kierroksen päätteeksi otettiin Virpin kanssa yksi lampaiden tuonti. Eli Virpi piti Roita liinassa ja he lähtivät tuomaan lampaita minua kohti. Samanaikaisesti itse kävelin poispäin, jolloin lampaat tulivat minulle. Jatkoin peruuttamista vielä pienen matkaa, jolloin Roi sai kuljettaa laumaa minulle päin. Päätimme harjoituksen vielä yhteen pysähdysharjoitukseen. Roi teki tämän harjoituksen todella hienosti! Olin erittäin iloinen siitä, ettei Roi hermostunut tai alkanut panikoimaan, vaikka olin lampaiden kanssa.

Toiselle kierrokselle mentäessä Roilla oli todella kova hinku lampaille. Tällä kierroksella harjoiteltiin edelleen stoppien tekemistä ja sitä oikean työskentelymielentilan ylläpitämistä. Liinan avulla hain Roita tekemään kaarroksia sekä oikealle että vasemmalle. Vähitellen aloin liittämään käännöksille omat suulliset käskysanansa, joiden harjoittelemistä edelleen seuraavalla paimennuskerralla jatketaan. Kuitenkin alku vaikutti lupauksia antavalta.

Tämänkertaisesta paimennuskurssista jäi erittäin hyvä mieli sekä itselle että koiralle. Jälkimmäisen kierroksen päätteeksi Roi olisi mieluusti vielä jäänyt työskentelemään lampaiden kanssa, eikä olisi ollut vielä valmis lopettamaan. Täysin eri tilanne siis kuin viime syksynä, jolloin Roi oli henkiseltä puolelta todella väsynyt, eikä jaksanut enää keskittyä lampaisiin. Joten huimaa kehitystä on tapahtunut! Ylipäätään se, että koko meidän tämänkertaisten treenien ajan säilyä idea siitä, mitä ollaan tekemässä, ja myös Roi oli koko ajan täysillä mukana työskentelyssä. Aikaisemmista kerroista poiketen mitään oheistoimintaa kuten hajujen haistelua ei myöskään esiintynyt. Tästäkin on pääteltävissä, että Roi on selvästi kehittynyt paimennuksen saralla. Toki merkitystä on myös sillä, että itse osasin liinan ja etäisyyden avulla tarvittaessa tuoda Roille sitä tukea, jota hän vaikeissa tilanteissa vielä tässä kohtaa kaipaa.

Paluumatka ei sitten sujunutkaan yhtä mukavasti, kuten päivä tähän asti oli sujunut. Meidän matka jäi Forssan keskustaan Citymarketin parkkipaikoille 100 km päähän kotoa auton teknisen vian vuoksi. Siinä sitten ei muu auttanut kuin soittaa hinauspalvelua paikalle. Noin tunnin viivytyksen jälkeen matka jatkui hinausauton kyydissä kotia kohti. Roi oli hieman ihmeissään siitä, kun autoa nostettiin ylös lavalle hänen ollessa auton kyydissä. Mutta rauhallisesti jäi omaan autohäkkiinsä, kun itse menin hinausautoon. Lopulta illalla väsyneinä ja lompakko huomattavasti kevyempänä pääsimme kotiin.

Meidän paimennustreenit jatkuvat tulevana kesänä Kangasalla, jossa meidän iloksi järjestetään ohjattua paimennusta. Juuri on tullut tieto siitä, että jo nyt huhtikuun lopulla siellä alkavat paimennustreenit. Tosin alkuun treenit ovat suunnattu niille koirakoille, joilla perusteet ovat jo hallussa. Vaikka me ollaan Roin kanssa käyty jo yhteensä (peräti) neljä kertaa lampailla, ei meidän taso vielä riitä ihan tähän vaatimusluokkaan. Mutta toivon mukaan nyt kesän aikana me vihdoin saadaan mahdollisuus kunnolla kehittyä paimennuksessa. Potentiaalia Roissa kyllä on, ja ohjaajakin yrittää tietysti parhaansa mukaan oppia! ;)

Ensi viikolla tiistaina meillä olisi seuran jälkipalaveri tulevan kevään/kesän ryhmistä. Oma auto on tosin silloin vielä korjauksessa, kun pyhien aikaan asia ei suuntaan eikä toiseen edisty. Yritän saada kyydin jollain tapaa kuitenkin järjestymään, että pääsen paikalle. Toivotaan parasta!