Paimennuksentäyteinen viikko

Kuluneeseen reilu viikkoon on mahtunut paimennusta peräti kolmeen otteeseen. Tavallisesti käymme Kangasalla paimentamassa noin kaksi kertaa kuukaudessa eli treenikertojen väli on kahden viikon tienoilla. Jännä oli saada nähdä, onko tiheämmällä treenitahdilla vaikutusta kehittymiseen tai ylipäätään treenien sujumiseen.

PERJANTAI 10.7.

Viikon ensimmäinen paimennuskerta oli edellisviikon perjantaina, jolloin olimme tuttuun tapaan paimentamassa Kangasalla. Tosin ensimmäistä kertaa heti aamupäivästä, kun tavallisemmin olemme käyneet treenaamassa alkuillasta. Tiedä sitten oliko treenien ajankohdalla vaikutusta siihen, että ensimmäisellä kierroksella Roilla tuntui olevan kauhea raivo tekemiseen ja vauhtia oli taas aivan liikaa.. Myös lampaat olivat aluksi menopäällä. Suunnanvaihdokset sujuivat kuitenkin ihan mukavasti tämänhetkiseen tasoon nähden.

Tällä kertaa teemana oli pysähdysten harjoitteleminen sekä edelleen suunnanvaihdosten vahvistaminen. Roi on selvästi vahvemmin "oikeakätinen" eli oikeaan suuntaan kiertäminen on hänelle vahvempi. Jatkossakin täytyy siis vahvistaa tätä heikompaa eli vasenta puolta, jotta ei hankalissa tilanteissa niin herkästi vaihda suuntaa oma-aloitteisesti. Lisäksi toinen asia, mitä täytyy edelleen työstää on etäisyys lampaisiin. Nyt Roi tahtoo tulla välillä turhankin likelle lampaita ja saipa Roi tällä kertaa kerran lauman hajotettuakin. Ensimmäistä kertaa siis ikinä! Onneksi tilanne rauhoittui nopeasti ja Roi sai lauman taas kasaan ja hallintaansa.

Roi on kuitenkin kehittynyt joka kerralla ja ollaan päästy paimennuksessa eteen päin tämän kesän aikana jo huimasti! 

TIISTAI 14.7.

Tällä kertaa jatkoimme siihen, mihin viime kerralla jäimme. Eli pysähdysten harjoitteleminen oli jälleen teemana. Miten ne onkaan niin turhauttavia joka kerralla.. Mutta faktahan on, että vain toistojen ja toistojen kautta ne alkavat varmasti paranemaan, eikä sitä seis-käskyä tarvitse ehkä ihan niin montaa kertaa huudella. Toivottavasti.

Tämänpäiväisistä treeneistä sain itselleni videomateriaalia, josta pystyn paremmin itse katsomaan sekä omaa että Roin tekemistä. Ulkopuolisen silminhän kaikki näyttää aina erilaiselta, kuin mitä itse siinä tilanteessa näkee. Ja tämä pätee varmasti aivan kaikkeen. Jokatapauksessa pysähdyksiä lukuun ottamatta Roin tekeminen alkaa näyttää jo ihan mukavalta. Selvästi sekä oma että Roin itseluottamus on tässä kesän aikana parantunut ja uskallan Roin päästää jo itsenäisesti vähän haasteellisempiin tilanteisiin. Ja vastaavasti myös Roi uskaltaa ilman minun tukeani mennä näihin vaikeisiin ja ahtaisiin paikkoihin kuten aidan ja lampaiden väliin. Meidän treenipaikkana toimiva pyörö ei nimittäin ole aivan pyöreä, vaan aitaus tarjoaa loivine kulmineen mukavaa haastetta paimentamiseen.

LAUANTAI 18.7.

Lauantaina olikin sitten vuorossa paimennustreenit Somerolla Virpin opissa. Kieltämättä tekee hyvää käydä välillä treenaamassa eri treenipaikassa, jotta saa kokemusta sekä erilaisista lampaista että erilaisista pyöröstä. Ja tietenkin itse kouluttamiseen saa monipuolisemmin vinkkejä, kun kuulee eri kouluttajien mielipiteitä.

Ensimmäisellä kierroksella otin Roin kanssa ensin liinassa, koska itse en taas vieraassa treeniympäristössä luottanut täysin Roihin ja siihen, miten tällä kertaa treenit kulkevat. Virpi kuitenkin hetken päästä käski ottaa liinan pois ja toiselle kierrokselle emme saaneet liinaa mukaan ollenkaan. Kun vain itse alkaisin luottamaan siihen, että Roi pysyy hanskassa ja saan pidettyä pelkän kepin ja oman sijoittumiseni avulla homman paketissa. No, ajan kanssa. Onneksi on viisaampia ihmisiä sivusta seuraamassa ja ikään kuin pakottamassa kokeilemaan omia rajojaan ja uusia asioita!

Aluksi liinan kanssa treenit eivät lähteneet niin hyvin käyntiin kuin olisin toivonut. Roi alkoi kaahottamaan tapansa mukaan taas liikaa, joten otettiin sitten pysähdysharjoituksia liinassa ja haettiin sitä rauhallisempaa työskentelymielentilaa. Loppua kohden alkoi sujua taas huomattavasti paremmin.

Tämän ns. alkuverryttelyn jälkeen, jälkimmäisellä kierroksella, päästiin sitten tositoimiin ja harjoittelemaan pysähdyksiä ja koiran sekä lampaiden hallintaa Virpin vinkkejä apuna käyttäen. Harjoiteltiin pysähdyksiä siten, että peruutin itse lammaslauman kanssa pyöröaitauksen aitaa vasten, jolloin sain siis estettyä sen, ettei Roi lähtee pyörimään lammaslaumaa ympäri. Pysähdysharjoituksissa tulin siis Roita vastaan sivuilta ja blokkasin pääsyn lampaille. Kepillä toin painetta pysähtymiselle. Hyvästä ja onnistuneesta pysähdyksestä Roi sai palkaksi tehdä töitä. Pidettiin toistojen väli lyhyenä, eli muutama suunnanvaihdos ja jälleen lauman kanssa aitaan kiinni ja harjoitus uusiksi. Jatkossa minun täytyy tämä vastaan tuleminen tehdä vielä voimakkaammin ja selvemmin. Kuitenkin tässä oli jo todella paljon parannusta aikaisempiin "epätoivoisiin yrityksiin" verrattuna.

Roi teki tällä kertaa todella hyvällä ilmeellä töitä ja selvästi oli kuulolla ja otti ohjeita vastaan. Oli siis enemmän kuin onnistunut treeniaamu Somerolla! Tarkoitus olisi lähteä vielä syksymmällä kertaalleen tälle vuodelle Woollandiaan treenaamaan. Mutta puolentoista viikon kuluttua jatkamme treenejä tuttuun tapaan Kaislan opissa Kangasalla. Uudet treenivinkit otetaan käyttöön ja toivon mukaan tulosta syntyy!

KV Pärnu viikonloppu

Viime vuoden tapaan olin ilmoittanut Roin Pärnussa sekä lauantaina että sunnuntaina pidettäviin KV-näyttelyihin. Perjantaina olisi lisäksi ollut myös ryhmänäyttely, mutta sinne en ollut Roita ilmoittanut, koska saavuimme Pärnuun vasta perjantaina iltapäivällä. Mutta lauantaina ja sunnuntaina olimme kehässä menossa, tavoitteena saada reissusta se viimeinen muotovalionarvoon vaadittava Viron serti sekä ensimmäinen ulkomaan CACIB.

Näyttelypaikka oli eri kuin viime vuonna, mutta kieltämättä ehkä parempi vaihtoehto. Ainakin telttapaikkoja oli tällä kertaa enemmän. Leiriydyttiin molempina päivinä Eija-kasvattajan telttaan. Pelkän häkin kanssa olisi ollut etenkin lauantaina haasteita, kun aurinko porotti koko päivän pilvettömältä taivaalta, eikä varjopaikkoja liiemmin ollut. Päivä oli siis paahtavan kuuma, joten nestettä täytyi tankata huolella koko ajan ja silti meinasi olo olla itselläkin tukala.

PÄRNU KV 04.07.2015 

Lauantaina tuomarina oli Alar Müürisepp Virosta. Uroksia oli ilmoitettu vain 4, ja kaikki avoimessa luokassa. Eli kilpailuluokka ja paras uros -kilpailu hoitui tällä kertaa siinä samalla.
Roi esiintyi oikein nätisti, josta olin erittäin ylpeä. Taisi paahtava helle viedä suurimman terän miehestä ja malttoi pitää hännänkin alhaalla. Tuomari laittoi lopulta Roin urosten voittajaksi, joten meidän reissun tavoite täyttyi heti ensimmäisenä päivänä! Lopuksi rop-kehässä sitten tuomari laittoi nartun voittamaan, joten meille tulokseksi AVO-ERI, AVK1, SA, PU1, SERT, CACIB, VSP. Arvostelu (käännetty eestin kielestä suomeksi):
Hyvä tyyppi ja koko. Hieman liian voimakas pää. Kaunis kaula ja pää sekä ylälinja. Hyvin kehittynyt rinta. Hyvät kulmaukset. Maata voittava liike. Hyvä turkki ja luonne.
Tuomari sanoi kehän jälkeen, että olisi laittanut Roin voittamaan, jos häntä ei olisi ollut niin korkealla. Tuomari selvästi tykkäsi Roista, sillä laittoi rop-kehässä vielä yksinkin juoksemaan josko olisi laskenut häntäänsä paremmin, mutta taisi poika olla vähän liian ylpeä itsestään.. No, olin tulokseen jokatapauksessa enemmän kuin tyytyväinen! :) Nimittäin tämän tuloksen myötä Roista tuli EE MVA sekä tullaan vahvistamaan myöhemmin myös LV MVA:ksi!! Wuhuu!

PÄRNU KV 05.07.2015

Sunnuntaina sää oli huomattavasti viileämpi ja pilvisempi. Ennen kehän alkua taisi muutama vesipisarakin tippua, muttei kuitenkaan onneksi yltynyt ihan sateeksi asti. Tällä kertaa tuomarina oli Linda Jürgens, myöskin Virosta. Tänään saatiin Roin kanssa lähteä kehään paineettomasti, sillä tavoite oli jo saavutettu.
Roi ei esiintynyt tänään ihan niin hyvin kuin eilen, ja häntäkin oli liikkeessä ylhäällä. Tosin tähän vaikutti osaltaan myös takana tuleva uros, joka jatkuvasti murisi liikkeen aikana. Taisi olla myös sama uros, joka viime vuonnakin Pärnussa harrasti samaa käytöstä ja meinasi paras uros kehässä käydä Roin päälle. Roi on itsekin melkoinen tulisielu, joka ei jää moista käytöstä vain sivusta katselemaan. Täytyy kyllä sanoa, että on vain hieman inhottavaa tällainen, mutta näitä sattuu. Onneksi ei sen pahemmin käynyt tälläkään kertaa kuin murinaa ja rähisemistä, mutta sekin on tietysti liikaa.
Luulin yhdessä vaiheessa jo, että tämä leikki oli meidän osaltamme tässä, mutta onneksi Roilla ei pasmat mennyt sekaisin vaan pystyi keskittymään kehässä esiintymiseen rähinöimisen sijaan. Tänäänkin tuomari valitsi Roin urosten voittajaksi, joten meidän Pärnun reissu oli enemmän kuin onnistunut! Tulokseksi täsmälleen sama kuin eilen, sillä Roi myös sunnuntaina VSP nartun viedessä rotunsa parhaan tittelin. On se Roi vaan komea, omaan silmään tietysti aina kaikista kaunein.
Eli Roin tulokseksi sunnuntailta siis AVO-ERI, AVK1, SA, PU1, CACIB, VSP. Arvostelu (käännetty jälleen eestin kieleltä suomeksi):
4 vuotias. Erittäin hyvä tyyppi. Keskikokoinen. Vahva luusto. Erittäin kiva ilme ja erittäin tyylikäs pää. Hyvät hampaat. Oikean kokoinen niska. Oikeat linjat. Hyvä rinta. Hyvät kulmaukset. Seisoo ranskalaisittain. Hyvä liike.
Meidän näyttelyura on lähtenyt kyllä todella hienoon nousuun viime aikoina. Kun katselee Roin näyttelytuloksia ja tekee niistä jotain yhteenvetoa niin todettakoon nyt, että viimeisestä kahdeksasta näyttelystä Roi on ollut urosten paras peräti seitsemän kertaa! On se Roi vain hieno koira! Ja uskon, että menestystä tulee jatkossakin.
Tänä vuonna en ole ajatellut ilmoittaa Roita enää minnekään näyttelyihin. Me keskitytään nyt ihan muihin juttuihin eli paimennukseen, tokoon sekä erikoisjälkeen. Katsellaan näyttelytouhuja uudelleen sitten ensi vuonna. Ainakin jokin ulkomaankeikka olisi tarkoitus tehdä, jotta saadaan Roille se viimeinen puuttuva CACIB kansainväliseen näyttelyvalionarvoon (CIE). Mutta näiden suunnitelmien aika on sitten myöhemmin. 

Harppaus eteenpäin ja suunnanvaihdoksia

Tänään meillä oli taas odotetut paimennustreenit. Roistakin selvästi huomasi, että tiesi minne sitä ollaan oikein tultu. Täytyy kyllä jälleen kerran todeta, että paimennus on laji, josta me molemmat nautitaan ja joka kummankin mielestä on mukavaa. Ja varmaan se jo osaltaan tekee paimennuksesta niin mielekästä.

Mutta palataan itse tämänkertaisiin treeneihin. Tuttuun tapaan oltiin lampailla siis kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla jälleen lähdettiin liikkeelle siitä, että vähän tunnusteltiin tämänkertaista kuntoa. Viime kerran hallitsemattomien kaahailujen jälkeen halusin tänään keskittyä nimenomaan hallittavuuteen ja välttämään "ylilyöntejä" ja turhia höntyilyitä. Vaikka kyllähän se lampaiden ympärillä pyöriminen ehkä saattoi näyttää kivalle ei se vie meitä paimennuksen saralla juurikaan eteenpäin. Tavoitteena kuitenkin jokaisella kerralla kehittyä ja oppia jotain uutta.

Me ei olla aikaisemmin juurikaan keskitytty suunnanvaihdoksiin. Toki suunnanvaihdoksia on liinassa tehty, mutta mitään käskysanaa ei ole ollut käytössä eikä ole keskitytty sen kummemmin vaihdosten oikeaoppisuuteen. Tänään siis keskityttiin näihin. Tehtiin suunnanvaihdoksia ensin liinalla avustettuna, mutta käytin itse liinaa liian paljon apuna enkä antanut Roille mahdollisuutta tehdä suunnanvaihdosta ja kaarta itsenäisesti. Lisäksi alettiin työstämään Roin etäisyyttä lampaisiin entistä suuremmaksi ja myös vaatimaan Roilta rauhallisuutta ja kunnioitusta lampailla. Kaisla sai kepillä painostamalla Roin hakemaan laajempaa kaarta, jos meinasi tulla liian lähelle lampaita.

Toisella kierroksella Roi oli irti (liina perässä roikkuen) ja harjoiteltiin näin suunnanvaihdoksia. Mielestäni tämä tapa toimi meidän kohdalla paremmin kuin liinan kanssa tekeminen. Täytyy kyllä varmasti opetella käyttämään liinaa oikein ilman että liikaa sen avulla ohjailisin Roita.. Kaikenkaikkiaan Roi pysyi tällä toisella kierroksella paremmin kuulolla ja sitä myöden myös hallinnassa. Vaikeissa ja ahtaissa tilanteissa aidan lähellä Roi selvästi haki minusta apua, jonka turvin selvisi haasteellisistakin tilanteista erittäin hyvin.

Tämänkertaisista treeneistä jäi todella hyvä mieli! Ennenkaikkea se, että saatiin viime kertainen kaahottaminen kuriin ja päästiin treeneissä eteenpäin. Ilo on ollut huomata, että jokaisella treenikerralla tulee kehitystä. Joskus enemmän ja joskus vähemmän, muttei ole ollut mitään paikallaan junnaamista. Treeniväli on siis pysynyt kohtuullisena, kun ollaan parin viikon välein käyty paimentamassa.

Tästä on siis erittäin hyvä jatkaa! :) Ja oikein mukavaa juhannusta kaikille lukijoille! Itsehän vietän koko juhannuksen töissä, joten meillä ei tätä keskikesän juhlaa erityisemmin juhlita..

Loppupiristykseksi jälleen mökkikuvia.

Ohjatut tokotreenit pitkästä aikaa

Tänään aamusta lähdettiin pitkästä aikaa ohjattuihin tokotreeneihin. Siinä sitten mietin, että millonkohan ollaan viimeksi oltu. Siitä on aikaa siis aivan liian kauan! Tässä on jäänyt treenejä väliin yhden sun toisen asian takia. Ja jokusen kerran on ohjatut olleet peruttukin muun muassa SM-tokojen ja seuran tokokisojen vuoksi. Eli onhan näitä. Mutta tällä kertaa vihdosta viimein päästiin kentälle treenaamaan. Tekee hyvää vaihtelua kotitreeneihin sekä mitä ollaan lenkillä välillä vähän otettu perusasentoa ja sen sellaista.
Koska taukoa siis on pidemmästä, otettiin heti alkuun motivaation nostattajaksi hyppyä muutama kerta. Tätä ei välttämättä olisi tarvinnut, mutta tulipahan otettua sitäkin pitkästä aikaa. Roilla haasteena on hypyn takana pysyminen rauhallisena aina käskyyn asti. Jatkossa täytyy ottaa ihan pelkkää hypyn takana odottamista ja tästä suoraan vapautusta ilman siis hyppyä. Hyppy itsessään on jo Roille niin suuri palkka ja on hyvin hyppyhakuinen. Hyppy itsessään sujuu mallikkaasti, kunhan malttaa vain pysyä paikoillaan tarpeeksi kauan. Eteen tulo ei ole aivan suora, ja vaatii vielä hieman käsillä avustusta, jotta tulisi oikeaan kohtaan. Mutta todella hyvällä mallilla on tämä liike meidän osalta!
Seuraavaksi otettiin seuraamisen tekniikkaa. Ollaan Roin kanssa nyt kotona harjoiteltu seuraamista muutamia askeleita kerrallaan ja parempaan päin ollaan menossa. Tänään otin aluksi seuruuta lyhyitä pätkiä ja imuttamalla. Taina sitten sanoi, että kokeillaan ilman nameja niin, että otetaan noin viisi askelta ja katsotaan kuinka se pelittää. Näinhän me sitten kokeiltiin ja VAU kun Roi teki todella hienosti! Kyllä meinasi itsellänikin leuka tipahtaa polviin silkasta yllätyksestä. Pitkäjänteinen työ ja perusasioiden hiominen ja vahvistaminen alkaa tuottamaan tulosta. Tässä kohtaa täytyy kuitenkin malttaa hillitä itseä ja malttaa pysymään lyhyissä pätkissä ja tehdä pohjatyö kunnolla. Meillä ei kuitenkaan tämän lajin suhteen ole yhtään kiire minnekään. Kun vain malttaisi..

Lopuksi otettiin vielä kahden minuutin paikkamakuut kolmen koiran voimin. Mehän ei olla Roin kanssa vielä ryhmäpaikkamakuita harjoiteltu, joten mukava oli sitäkin päästä kokeilemaan. Laitettiin koirat maahan yksi kerrallaan, Roi viimeisenä. Hyvin meni maahan vasta omalla vuorollaan eikä ottanut häiriötä muista käskyistä. Menin itse Roin eteen noin kahden-kolmen metrin päähän ja olin siinä kohdalla koko paikkamakuun ajan. Roi pysyi maassa koko ajan ja suhteellisen rauhallisena vieläpä. Vähän päätä käänteli puolelta toiselle eikä makuuasento ollut mikään paras mahdollinen. Roi meni heti alussa hieman toiselle lonkalle ja siinä pysyi sitten koko kaksi minuuttia. Koirat otettiin maasta taas yksi kerrallaan ja Roi heti ensimmäisenä. Hyvin nousi ensimmäisellä käskyllä. Oikein hyvä suoritus siis ensikertalaiselta!
Ensi viikolla onkin juhannus ja ohjatut treenit on peruttu. Itse juhlistan juhannusta olemalla töissä perjantaista sunnuntaihin. Vähän erilainen juhannus siis vaihteeksi. Mutta toivon mukaan treenit jatkuvat sitten normaalisti taas seuraavalla viikolla.
Sitten mitäs muuta meille. Minulla alkoi koulun puolesta kesäloma torstaina, kun sain viimeisen tentin kunnialla läpi. Jonkin verran teen kesän aikana töitä, mutta tarkoitus olisi myös lomailla ja ottaa rauhallisesti ja ladata akkuja raskasta ensi syksyä varten. Torstaina heti viimeisen tentin jälkeen me hurautettiin mökille ja oltiin siellä yötä. Nicky onkin ollut pikkusiskoni kanssa mökillä jo viikon päivät. Meidän olisi Roin kanssa tarkoitus myös yöpyä mökillä aina silloin, kun muiden ohjelmien puolesta se on mahdollista. Siellä on poikien niin helppo ja mukava olla, eikä ole niin kuumakaan kuin kaupungissa! Onneksi meiltä ei ole matkaa mökille kuin hieman vajaa puoli tuntia, eli ei matka eikä mikään.

Lopuski vielä mökkikuvia, joita on tullut nyt viime aikoina taas otettua runsaasti!