Physiotherapy treatment no. 2

Nickyllä oli tänään toinen fysioterapia hoitokerta syyskuussa sattuneeseen selkäydininfarktiin. Tuosta "kaiken muuttavasta" -päivästä tulee kuluneeksi jo kaksi ja puoli kuukautta. Tähän aikaan nähden Nicky on parantunut aivan loistavasti! Paremmin ei oikeastaan asiat voisi olla. Selkäydininfarktista toipuminen voi viedä jopa puoli vuotta, eikä siltikään koira välttämättä palaudu aivan täysin ennalleen. Nickyn kohdalla meillä on ollut onni mukana ja arki on palautunut lähestulkoon ennalleen. Lenkkeilemme nykyään aivan normaalisti. Ainoastaan selkä- ja vatsalihakset ovat vielä hieman heikommat, mutta syvien lihasten kuntouttaminen ja vahvistaminen jatkuu edelleen fysioterapeutin antamilla jumppaharjoituksilla.

Tällä kertaa fysioterapiassa ei ollut vesijumppaa, vaan Nicky pääsi pöydälle käsiteltäväksi. Nickyllä on aina ollut taipumusta lihaskireyksiin, mutta selkäydininfarktin ja lihasheikkouden myötä jumit ovat vähän pahentuneet. Siispä fysioterapeutti Elina Karhumäki kävi huolellisesti läpi etenkin koko selkärangan aluetta. Erityisesti lannerangassa oli todella kireää, ja käsittely tuntui Nickystä ajoittain epämiellyttävälle. Pahimpiin kohtiin Elina laittoi laseria helpottamaan suurimpia kireyksiä. Myös Nickyn oikeaan ranteeseen (nivelrikko) laitettiin käsittelyn lopuksi laseria hoitamaan aluetta.

Nicky in autumn 2008.

Nicky on kaikenkaikkiaan tällä hetkellä todella loistavassa kunnossa tilanteeseen nähden. Iloinen, aktiivinen ja reipas. Vauhtia ja energiaa on tullut selvästi lisää ja elämänilo paistaa taas koirasta. Toki myös Nickyn laihtuminen on tehnyt suorastaan ihmeitä. Olemme vihdoin myös päässeet Nickyn kanssa optimipainoon, jossa täytyisi sitten vain pysyä..

Tällaista tällä kertaa!

Nicky in autumn 2008.

Today we had our second physiotherapy treatment with Nicky. As you might already know, Nicky had that spinal cord infarction in September. Nicky has recovered very well considering the time, two and a half months. Recovering from the spinal cord infarction may take six months. And still it won't fully recover.. But we have been so lucky with Nicky that he is alright now! Our everyday life is quite similar than it was before that infarction. Just Nicky's abdominals and back muscles are a little weak. But we continue with those exercises physiotherapist gave us.

At this time we didn't have hydrotherapy but our physiotherapist Elina Karhumäki handled Nicky's muscles well. Especially muscles witch are near the spine. The whole area was tight, particular in the lumbar part. Elina used laser to spots which were too sore to handle with hands first. Also Nicky's right wrist (osteoarthritis) were treated by the laser.

In overall Nicky is doing very well and he's in excellent condition. He's happy, active and alive. When you are looking at Nicky you can see joy of life shining through of him. And also that Nicky's weight-loss has done miracles. We have finally crossed to the finish line and he is in optime weight. It hasn't been easy journey for us because Nicky just LOVE the food so much. But finally we get there and I couldn't be hapier!

It is suspicious...still.

Juuri päästiin kotiin Roin silmätarkastuksesta, eikä vuodentakaisen diagnoosin kanssa olla edelleenkään yhtään sen viisaampia. Viime vuonna Roilla todettiin oikeassa silmässä epäilyttävä katarakta. Jo silloin eläinlääkäri Sanna Elfing sanoi muutosten olevan epätyypilliset ja voisivat sopia hyvin esimerkiksi jonkin tamaturman aiheuttamaksi. Mitään varmaa tietoa mahdollisesta silmävammasta ei ole. Ainoastaan Roin jostakin (mahdollisesti metsästä) saama palkeenkieli, jossa nykyään ikään kuin muistona kasvaa valkoista karvaa.

No, tänään saimme kuitenkin saman diagnoosin kuin viimeksi. Katarakta: epäilyttävä. Linssin samentuma oli pysynyt täysin ennallaan, eikä mitään muita muutoksia ole kummassakaan silmässä. Mutta koska sääntöjen mukaan tällaisissa tapauksissa mahdollisia muutoksia täytyy seurata tarpeeksi pitkään, saimme edelleen epäilyttävä-tuomion. Uusinta silmäpeilaus on taas vuoden kuluttua, ja mikäli siihenkään mennessä ei mitään muutoksia ilmaannu, saamme terveen paperit.

Toivottavasti tuo oikean silmän samentuma pysyisi tuollaisena, eikä olisikaan mahdollinen katarakta. Joka tapauksessahan tällainen taudin ilmaantuminen ja eteneminen olisi kaihille hyvin epätyypillinen. Mutta vuoden päästä ollaan viisaampia! Odottavan aika on pitkä..

Today morning we had re-eye-examinations with Roi. One year ago the vet Sanna Elfing found suspicious cataract on Roi's right eye. Last year already Elfing said that those changings were atypicals and they could be caused by some kind of accident. Unfortunately it is unpossible to say for sure if there has been some accident which has harmed the eye.

Well, today we got exactly the same diagnosis than we got year ago. Cataract: suspicious. Sanna Elfing said that the changings had stayed all same. And any other changings didn't found. But because the rule says that those abnormal changings needs to be monitored long enough to be said for sure either it's or it's not that disease. We will have our re-examination in 12 months. And if then there doesn't found any new changings we will get diagnosis cataract-free.

So lets we all hope that Roi's right eye will stay like it is now (or that lens opacity will completely disappear) and it won't be cataract or any other eye disease as well. Anyway in this case appearance of cataract would be very abnormal. But in 12 months we'll be wiser!

The First touch with searching

Olimme eilen ensimmäistä kertaa hakumetsällä Roin kanssa. Tämä tutustumiskerta kuului meidän tokon alkeiskurssiin, joka nyt siis eilen tuli myös päätökseensä.

En ole alkeiskurssin treeneistä blogiin kirjoitellutkaan. Saimme kurssilta perus eväät tokon treenaamiseen. Kurssin aikana opettelimme pääasiassa tokon alokasjuttuja: seuraamista, peruasentoa, liikkeestä istumista/seisomista/maahanmenoa, hyppyä sekä noutoa.. Meidän kohdallamme nouto on tällä hetkellä vaiheessa "tutustutaan kapulaan". Vaikka Roi leikkii leluilla ja lenkeillä kantaa keppejä yms. suussaan, niin jostain syystä noutokapulan suuhun ottaminen saati kantaminen ei tunnu mielekkäältä. Tämä vaatii kärsivällisyyttä, mutta eiköhän me vielä saada noutokin sujumaan!

Ohjattuihin tokotreeneihin tulee nyt taukoa, mutta tarkoitus olisi alkuvuodesta päästä taas jatkamaan ryhmässä. Siihen asti harjoitellaan itsenäisesti tähän astisia asioita ja haetaan suoritusvarmuutta. Ainoastaan hyppyä ei päästä itsenäisesti harjoittelemaan tokoesteen puuttumisen takia..

Mutta sitten niihin eilisiin hakutreeneihin! Meitä oli paikalla neljä koirakkoa, joista yhdelle koiralle haku oli jo entuudestaan jonkin verran tuttu. Muille kolmelle haku oli vieras ja uusi juttu. Kävimme ensin porukalla tallaamassa harjoitusaluetta, jonka jälkeen yksi koira kerrallaan pääsi harjoittelemaan. Jokaiselle tehtiin kolme lähetystä niin, että näki minne maalimies meni namirasian kanssa. Ja sitten maalimies tuli koiraa syötellen takaisin metsästä. Me oltiin Roin kanssa vuorossa toisina. Kaikki kolme lähetystä sujuivat aivan loistavasti, ei mitään parannettavaa! Ja mikä oli ilo huomata, Roi nautti ja tykkäsi maalimiesten hakemisesta, eikä yhtään ollut varautunut maalimiehiä kohtaan. Hienoa! Ehkä hausta tulee meidän uusi harrastuslaji, kunhan vain päästään johonkin treeniporukkaan mukaan.

Lopuksi vielä, koska yksi ryhmäläinen ei päässyt paikalle, otin myös Nickyllä yhden nopean treenin. Koska ei olla tosiaan useampaan vuoteen Nickyn kanssa hakuiltu, annoin sen aluksi vähän nähdä, minne päin maalimies oli menossa. Maalimies löytyi ilman mitään ongelmia ja ilmaisukin onnistui loistavasti; kaikki sovitut 10 haukkua tuli tosi hyvällä rytmillä.

An old picture of Nicky's training.