Katsaus kuluneeseen vuoteen

Joulun ja sitä myötä vuodenvaihteen lähestyessä on sopiva aika pysähtyä miettimään kulunutta vuotta ja mitä kaikkea tähän vuoteen onkaan mahtunut.

Mikäli vuosi 2014 pitäisi tiivistää johonkin yhteen sanaan olisi tämä "muutos". Olen muuttanut Roin kanssa pois vanhempien luota ja tämän myötä Nicky ja Roi asuvat nykyään eri osoitteissa. Nicky viettää eläkepäiviään äitini luona ja näin minulla on aikaa keskittyä Roin kanssa puuhasteluun ja ennen kaikkea koulutukseen.

Tuloksellisesti näyttelyiden saralla kulunut vuosi on ollut yhtä menestystä ja onnen tunnetta. Vielä ei Roista saatu muotovalio leivottua, mutta luonnetestin suoritusta enää uupuu triplamuotovalionarvo. Vuoden tulossaldo on erittäin komeaa kerrottavaa, nimittäin 6 x SERT, 4 x ROP, 1 x CACIB sekä viimeisimmistä näyttelyistä ikimuistoiset ryhmäsijoitukset, RYP 3 ja RYP 5!!

Elokuussa suoritimme Roin kanssa MH-luonnekuvauksen. Luonnekuvauksesta päällimmäisenä jäi mieleen tervepäinen koira, mutta myös testihetkellä vallinneet luonnonolosuhteet kaatosade ja ukonilma. Näistä "pienistä" luonnon tarjoamista lisähaasteista huolimatta Roi hoiti homman mallikkaasti!

Mutta mitä onkaan luvassa vuonna 2015?

Kovin tarkasti en ole vielä vuoden 2015 suunnitelmia miettinyt, mutta karkeaa ja alustavaa suunnitelmaa toki olen tehnyt. Olen sen tyylinen ihminen, että rakastan asettaa itselleni tavoitteita asiassa kuin asiassa. Niitä kohti sitten pyritään menemään joko suoraan tai vähän mutkitellen!

Aloitamme nyt joulukuussa tokotreenit seurassa ja toivottavasti pääsisimme aktiivisesti ja säännöllisesti ryhmän mukana treenaamaan. Tarkemmat tavoitteet tokon suhteen tarkentuvat treenikuvioiden selkiytymisen jälkeen, mutta alustavasti olen asoittanut tavoitteeksi alokasluokan suorittamisen kesällä-syksyllä 2015.

Näyttelykausi avataan todennäköisesti vasta meidän kotinäyttelyssä eli Tampere KV:ssa toukokuussa. Olen vähän katsellut rajojen ulkopuolelle näyttelyitä ennen tätä, mutta todennäköisesti ne jäävät kuitenkin suunnitteluasteelle. Kesällä sitten viimeistään lähdemme pidemmälle näyttelyreissulle metsästämään puuttuvia CACIBeja. Mutta näistä suunnitelmista myös lisää myöhemmin, kunhan suunnitelmat tarkentuvat.

Luonnetestiä olen alustavasti katsellut huhtikuulle. Ilmoittautumisethan eivät ole vielä alkaneet näihin kevään luonnetesteihin, joten katsotaan nyt ensin mahdutaanko mukaan. Luonnetestiin tulen Roin nyt keväällä kuitenkin ilmoittamaan, paikka ja aika tarkentuvat sitten lähempänä.

Odotan innolla tulevaa vuotta ja tulevia haasteita!

Loppuun vielä pieni joulun- ja uudenvuodentervehdys kaikille blogimme lukijoille!

Fysioterapiaa ja lihaskireyksiä

Tällä hetkellä me vietetään rauhallista elämää joululoman merkeissä. Sain kuukauden harjoittelujakson päätökseen viikko sitten ja sen jälkeen olenkin ollut ainoastaan muutamana päivänä töissä, muuten vain lomaillut.

Meidän normaali iltapäivälenkkinäkymä. Harmaata.

Edellisvuosien tapaan tämä synkkyys ja valoton aika tuntuu todella raskaalta. Tuntuu, ettei päivässä saa aikaiseksi yhtään mitään. Elää ikään kuin sumussa. Aurinkoa ei ole paljon näkynyt näiden viime kuukausien aikana. Lenkkien jälkeen Roi on kurainen ja kotona saisi imuroida päivittäin, ettei hiekkakasoja pääsisi muodostumaan..

Tulisi lumet vaan takaisin, joista saatiin marraskuun alussa hetken aikaa jo nauttiakin!

Viikonloppuisin olemme käyneet mökillä ulkoilemassa. Vaikka täällä meidän uuden asunnon lähettyvillä ihan hyvät lenkkimaastot ovatkin, ei kunnolliseen vapaana pitämiseen ole mahdollisuuksia, puhumattakaan metsälenkistä. Ulkoilijoita liikkuu sen verran paljon, että Roi on suurimman osan lenkeistä kytkettynä. Siispä viikonloppuisin Roi on päässyt purkamaan energiaansa juoksemalla ympäriinsä pitkin metsää.

Aina yhtä ihana mökkiranta.

Olen jo jonkin aikaa seurannut Roin liikkumista lenkeillä. Roillahan on aina ollut todella näyttävä ja rento liike, mutta ihan kuin varsinkin etuaskel olisi lyhentynyt tässä viime aikoina. Enhän voi olla asiasta varma, mutta tällaista olen ollut havaitsevinani. Lisäksi Roi on ollut nuoresta asti kova vetämään hihnassa ja pyrkii porukassa aina sinne kirkkaimpaan kärkeen. Nyt viime aikoina tosin olen ottanut tämän asian ihan kunnolla työnalle. Nickyn ollessa eläkepäiviä viettämässä äitini luona ei minulla ole kuin yksi koira lenkitettävänä ja näin on paljon helpompaa puuttua ongelmakohtiin ja työstää ongelmia systemaattisesti. Nykyään meillä lenkkeillään lyhyellä ja löysällä hihnalla, koira minun vierelläni. Muutosta edelliseen on aivan valtavasti!

Jokatapauksessa päätin varata Roille ajan fysioterapeutille käsittelyyn. Meidän ensimmäinen fysioterapiakäynti oli siis eilen. Turvauduin jälleen meidän luottofysioterapeutin Elina Karhumäen kokeneisiin käsiin. Roi ei aikaisemmin vielä ole ollutkaan hieronnassa, joten korkea aikahan se oli jo tässä vaiheessa! Tältä ensimmäiseltä käynniltä ei ollut sen ihmeempiä odotuksia, koska en ollut ylipäätään varma siitä, miten Roi suostuu käsiteltäväksi. Näyttelyissähän ei ole ollut ongelmia tuomarin kopelointien suhteen, mutta Roi ei niin kovin välitä vieraista ihmisistä, joten lopputulos jäi nähtäväksi. Pieni musta yllätti minut kuitenkin täysin makaamalla rauhallisesti paikallaan koko tunnin ajan! Tietenkin nosti päätään ja yritti väistää kipeiden paikkojen kohdalla, mutta tämähän on tottakai täysin normaalia.

Elina löysi kireitä alueita niskasta, rinta- ja lannerangasta, lapojen välistä ja lantion alueelta. Kireyttä oli symmetrisesti molemmilla puolilta kuitenkin oikean puolen ollessa enemmän kireä. Hieronnan lisäksi kaikista pahimpiin kohtiin haettiin helpotusta lisäksi ultraäänilaitteen avulla. Tunti meni nopeasti rupatellessa siinä ohessa niitä näitä. Saimme kotiin venyttelyohjeita, jotta kireät kohdat saataisiin aukaistua. Ensimmäinen liike on namin avulla tehtävät sivutaivutukset. Tämän päiväiset sivutaivutukset jo tehtiinkin. Vasemmalle Roi taipui hyvin ilman ongelmia. Oikeallekin pääsi taipumaan kokonaan, mutta oli selvästi jäykemmän oloinen verrattuna vasempaan.

Toinen kotihoito-ohje oli asettaa joko tiukalle rullalle kääritty pyyhe tai vastaavasti oma sääri koiran alle määrättyihin kohtiin. Tässä asennossa tulisi pysyä rauhallisena noin 2 min, jotta koira kykenee vähitellen rentoutumaan asentoon ja selkärankaan tulee venytystä. Edellinen liike oli siis lähinnä lihasten venytystä. Tällä jälkimmäisellä taas pyritään saamaan venytystä itse selkärankaan. Alla kuvat meidän tämänaamuisista venytyshetkistä. Ja sama tietysti toistetaan myös toiselle puolelle.

 

Varattiin samalla heti uusi käsittelyaika, joka on kuukauden päästä. Siihen asti jatketaan päivittäin näitä venytysharjoituksia ja toivotaan, että alkaa paikat pikkuhiljaa avautumaan. Saadaan pojan askel taas lentämään vanhaan malliin!